Mainos

Kirja-arvio: Tässä kerrostalossa asuu surkeita ihmisiä

Hanna-Riikka Kuisma: Kerrostalo (Like 2019)

Hanna-Riikka Kuisman fiktiiviseen lähiökerrostaloon on sijoitettu yhteiskunnan epäonnistujat. Pääasiassa vuokra-asunnoista koostuva talo pitää sisällään juoppoja yksinhuoltajia epäonnistuvine lapsineen sekä huumeidenkäyttäjiä ja etenkin huumeiden myyjiä. Mukaan mahtuu huora sekä uskovaisiksi hurahtaneita entisiä juoppoja ja liuta monen sortin häiriköitä.

Kirjassa annetaan ymmärtää, että kuvailtu lähiö sijaitsee Porissa mutta että tarina on täysin fiktiivinen kuvaus suomalaisen keskisuuren teollisuuskaupungin liepeillä olevasta lähiöstä.

Alussa lähiön rakentajien tavoitteet olivat kuin Raamatun paratiisissa. Ihmisille luotiin aiempaa paremmat asunnot ja elinolosuhteet. Täällä oli kaupat, pankit, lääkäri, koulut, kirjastot ja harrastukset. Työpaikatkin olivat lähettyvillä, kun tehdas ja satama olivat lyhyen automatkan päässä.

Jossain vaiheessa joku meni sitten pahasti vikaan ja lopputuloksena lähiöstä muodostui jonkinlainen helvetin tai ainakin lopun aikojen tyyppinen ihmisten loppusijoituspaikka. Onnela muuttuu betonihelvetiksi.

Musta aukko imee kaiken valon

Kerrostalo ja sen ympärillä oleva lähiö muuttuu omissa oloissaan pyöriväksi mustaksi aukoksi, josta minkäänlainen valo ei pääse enää ulos. Poliisit eivät alueelle uskalla tulla ja vartiointi hoituu alueen omien vartijoiden, kameroiden ja sähkölukkojen avulla. Kyseessä on siis eräänlainen laaja avovankila, jossa asuvat ihmiset kärsivät elinkautista. Täältä lähdetään vain jalat edellä.

Kirjan kuvaukset kerrostalon ihmisistä ovat inhorealistisia mutta samalla erinomaisia – tuntuu kuin kirjoittaja olisi elänyt vähintään kärpäsenä katossa näiden ihmisten luona, niin hyvin heidät on kuvattu ja heidän ajatuksensa kerrottu. Kirja etenee yhden ihmisen tarinasta toiseen ja siitä kolmanteen. Kaikki surkeat tarinat risteilevät ja lomittuvat hienosti keskenään.

Kirja on parhaimmillaan kuvatessaan yksilön toiveita ja intohimoja. Kaikki tuntuvat janoavan rakkautta tavalla tai toisella mutta rakkauden saaminen tuntuu olevan kovin vaikeaa. Parhaat päivänsä nähneet naiset odottavat kadonneita miehiään ja yksinäiset miehet puolestaan kuvataan pääasiassa onnettomina tumputtavina luusereina.

Meteli kertoo naapureista

Kirjassa on varsin hienosti kuvattu seinien läpi kuuluvia ääniä. Naapurien tai viereisen huoneen äänistä kertomalla kirjassa kuvataan, kuinka huoraäitiä hakataan, kuinka naapurin bileet kestävät läpi yön, kuinka vesivahinko tuhoaa huoneita. Aina ei voi olla edes varma, onko kuullut äänet aitoja vai päänsisäisiä harhoja.

Ihmisten ulkonäköön keskitytään myös paljon. Äidit ja tyttäret meikkaavat, käyvät kampaajalla, miettivät miltä näyttävät miesten silmissä. Aikuiset naiset muistelevat nuoruuttaan ja menetettyä kauneuttaan, nuoret naiset puolestaan ovat vakuuttuneita siitä, että saavat ulkonäöllään kenet haluavat.

Kirjassa ei ole sankari-ihmisiä, jotka puskevat vaikeuksien kautta voittoon. Ennemminkin kirjassa kuvataan ihmisiä, jotka syntyvät niin huonoihin olosuhteisiin, että heidän kurja tulevaisuutensa on sinetöity jo lapsena.

Kirjasta ei löydy myöskään kivoja, parempaan elämään pelastavia sosiaalitätejä tai mukavia, lahjakkuudet näkeviä opettajia. Tästä helvetistä ei yksinkertaisesti löydy mitään hyvää.

Synkkähän tämä kirja toki on, mutta erinomainen. 

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja