Hanna-Riikka Kuisma: Kerrostalo (Like 2019)
Hanna-Riikka Kuisman fiktiiviseen lähiökerrostaloon on sijoitettu yhteiskunnan epäonnistujat. Pääasiassa vuokra-asunnoista koostuva talo pitää sisällään juoppoja yksinhuoltajia epäonnistuvine lapsineen sekä huumeidenkäyttäjiä ja etenkin huumeiden myyjiä. Mukaan mahtuu huora sekä uskovaisiksi hurahtaneita entisiä juoppoja ja liuta monen sortin häiriköitä.
Kirjassa annetaan ymmärtää, että kuvailtu lähiö sijaitsee Porissa mutta että tarina on täysin fiktiivinen kuvaus suomalaisen keskisuuren teollisuuskaupungin liepeillä olevasta lähiöstä.
Alussa lähiön rakentajien tavoitteet olivat kuin Raamatun paratiisissa. Ihmisille luotiin aiempaa paremmat asunnot ja elinolosuhteet. Täällä oli kaupat, pankit, lääkäri, koulut, kirjastot ja harrastukset. Työpaikatkin olivat lähettyvillä, kun tehdas ja satama olivat lyhyen automatkan päässä.
Jossain vaiheessa joku meni sitten pahasti vikaan ja lopputuloksena lähiöstä muodostui jonkinlainen helvetin tai ainakin lopun aikojen tyyppinen ihmisten loppusijoituspaikka. Onnela muuttuu betonihelvetiksi.
Musta aukko imee kaiken valon
Kerrostalo ja sen ympärillä oleva lähiö muuttuu omissa oloissaan pyöriväksi mustaksi aukoksi, josta minkäänlainen valo ei pääse enää ulos. Poliisit eivät alueelle uskalla tulla ja vartiointi hoituu alueen omien vartijoiden, kameroiden ja sähkölukkojen avulla. Kyseessä on siis eräänlainen laaja avovankila, jossa asuvat ihmiset kärsivät elinkautista. Täältä lähdetään vain jalat edellä.
Kirjan kuvaukset kerrostalon ihmisistä ovat inhorealistisia mutta samalla erinomaisia – tuntuu kuin kirjoittaja olisi elänyt vähintään kärpäsenä katossa näiden ihmisten luona, niin hyvin heidät on kuvattu ja heidän ajatuksensa kerrottu. Kirja etenee yhden ihmisen tarinasta toiseen ja siitä kolmanteen. Kaikki surkeat tarinat risteilevät ja lomittuvat hienosti keskenään.