Kikin lähettipalvelu (Majo no takkyûbin)

Japani 1989. Ohjaus, käsikirjoitus & tuotanto: Hayao Miyazaki. Kuvaus: Shigeo Sugimura. Leikkaus: Takeshi Seyama. Suomenkielisen version ohjaus: Pekka Lehtosaari. Suomalaiset äänet: Sara Nieminen (Kiki), Ilari Johansson (Jiji), Elsa Saisio (Ursula), Ruska Lehtosaari (Tombo), Henna Hyttinen (Osono). Kesto: 91 min

Cinema Mondo jatkaa kiitettävää kulttuurimissiotaan tuomalla kotimaisille valkokankaille jälleen uuden Studio Ghibli -helmen. Fantastisen Naapurini Totoron (1988) vanavedessä Suomeen saapuu Hayao Miyazakin hurmaava Kikin lähettipalvelu (Mayo no takkyûbin, 1989).

Miyazakin elokuva on kertomus teininoita Kikistä (suomalaisäänenä Sara Nieminen), jonka on aika lähteä kotoa ja kokeilla oman taikaluutansa kantavuutta. Täyden kuun aikaan Kiki ja Jiji-kissa (äänenä Ilari Johansson) suuntaavat kohti suurta tuntematonta, missä lentävän noidan palveluksille löytyy toivottavasti kysyntää.

Vaikka ensi kosketus uuteen kotikaupunkiin ei ole järin rohkaiseva, saa tapaaminen leipomoa pitävän Osonon (Henna Hyttinen) kanssa Kikin asettumaan aloilleen. Pian tyttö tutustuu myös muihin kaupungin asukkaisiin kuten lentämisestä haaveilevaan Tombo-poikaan (Ruska Lehtosaari) ja erakkomaiseen taiteilija-Ursulaan (Elsa Saisio). Temaattisella tasolla Kikin seikkailussa on kysymys murrosiästä, tuosta lapsuuden ja aikuisuuden vaikeasta vedenjakajasta, joka lopullisesti nykäisee meidät viattomuudesta irti. Hayao Miyazakin käsissä tästä varttumisen prosessista on muotoutunut lumoavan maaginen matka.

Kikin lähettipalvelua seuraa saman sanattoman ihmetyksen vallassa kuin aikaisempiakin Suomeen saapuneita Miyazaki-teoksia. Sekä elokuvan tarina että sen kuvallinen toteutus huokuvat humaania lämpöä ja huumoria. Monimutkaiset visuaaliset detaljit hämmästyttävät kunnianhimoisuudellaan, joskaan yhtään vähempää ei japanilaismestarilta aikaisempien näytteiden perusteella osaisi enää edes odottaa. Jo yksin tapahtumien taustalla kangastelevat kuulaat, lähes impressionistiset vesivärimaisemat hivelevät silmää.

Kikin lähettipalvelu soveltuu erinomaisesti kaiken ikäisille, sillä tarinana se edustaa Miyazakin "lapsiystävällisempää" tuotantoa. 13-vuotiaan noitatytön itsensä etsinnästä kertova animaatio ei ole teemoiltaan yhtä tummasävyinen kuin vaikkapa Henkien kätkemä (2001) tai Prinsessa Mononoke (1997). Perihumaani Kikin lähettipalvelu päinvastoin pursuaa ehtymätöntä energiaa ja reipasta uteliaisuutta elämää ja maailmaa kohtaan. Toisaalta teosta voi myös pitää esiteini-ikäisille tytöille suunnattuna mittatilausfantasiana.

Suomalaisen version ohjaus on jälleen Studio Ghiblin tuotantoon perehtyneen Pekka Lehtosaaren taidokasta käsialaa. Kotimainen jälkiäänitys on kansainvälisesti vertailtuna aivan huipputasoa, vaikka Miyazakin maailmaan kannattaakin ensisijaisesti aina perehtyä niiden alkukielisten versioiden kautta.

Teksti: Outi Heiskanen

Lue myös:

    Uusimmat