Alkuperäinen nimi: Easy Virtue. Britannia 2008. Ohjaus: Stephan Elliot. Käsikirjoitus: Stephan Elliott ja Sheridan Jobbins – Noel Cowardin näytelmän pohjalta. Tuotanto: Joseph Abrams, James D. Stern, Barnaby Thompson. Kuvaus: Martin Kenzie. Leikkaus: Sue Blainey. Musiikki: Marius De Vries. Pääosissa: Jessica Biel, Colin Firth, Kristin Scott Thomas, Ben Barnes. Kesto: 99 min.
Perienglantilainen maalaisperhe törmää virtaviivaiseen jenkkikaunottareen Noël Cowardin kuulun näytelmän sympaattisessa filmatisoinnissa. Kevytkenkäinen on Stephan "Priscilla – aavikon kuningatar" Elliottin uusin ohjaus ja salonkikomediana sangen mielenkiintoinen tuttavuus. Täysosumaksi sitä ei voi luonnehtia, sillä filminauhalle on tallentunut myös turhaa teatterimaisuutta.
Kevytkenkäinen sijoittuu 1930-luvun alun Englantiin. Whittakerin perheen tuhlaajapoika John (Ben Barnes) palaa maailmalta kotikartanoon käsipuolessaan ralliautoihin hurahtanut vauhtivaimo Larita (Jessica Biel). Takakireä äiti (Kristin Scott Thomas) ei sulata rakkaan poikansa yllätysavioliittoa, vaan hän pyrkii tekemään nuorikon elämän mahdollisimman vaikeaksi.
Platinablondi ei ole kuitenkaan mikä tahansa bimbo vaan neuvokas maailman nainen. Yksin ei Laritankaan tarvitse ponnistella vihamielistä anoppia ja kateellisia kälyjä (Kimberley Nixon, Katherine Parkinson) vastaan. Taustatukea tarjoavat sekä vaimoonsa väsynyt appiukko (Colin Firth) että samppanjaa siemaileva hovimestari (mainio Kris Marshall).
Monitaituri Noël Cowardin (1899–1973) tyylistä ja terävyydestä voi tänä päivänä vain haaveilla. Gentlemannissa kiteytyi älykäs englantilainen eleganssi, jonka humoristiset oivallukset purkautuivat lukemattomiin näytelmiin, sävellyksiin ja julkisiin esiintymisiin. Kevytkenkäinen on mainio esimerkki miehen mehevästä osaamisesta, jonka kulmakiviä olivat vahvat naishahmot ja sukkela dialogi.
Stephan Elliott, jonka Priscillan jälkeinen tuotanto on ollut lievästi sanottuna vaatimatonta, on tarttunut 1920- ja 1930-lukujen vaihteen epookkiin silminnähden innostuneesti. Miljöö ja ääniraita pursuavat art decoa ja dixielandia alusta alkaen, mikä oikein onkin. Juuri nämä elementit luovat parhaat puitteet Cowardin kielenkäytön hulvattomalle henkevyydelle.