Keitoilla on suomalaisessa ruokakulttuurissa pitkät perinteet. Vanhinta perua lienee lihakeitto, sillä jo muinainen teurastusperinne takasi runsaasti aineksia keittopataan laitettavaksi. Toiminnanjohtaja Eeva Hannukainen Liha-alan tiedotuksesta arvelee, että lihakeiton varhaisimmissa muodoissa käytettiin luultavasti erityisesti sisäelimiä. Aikojen kuluessa lihakeitto on saanut kullekin aikakaudelle tyypillisiä piirteitä ja jalostunut vähitellen nykyiseen muotoonsa.
1800-luvulla keitot kuuluivat selkeästi läntisen Suomen ruokakulttuurin piiriin. Keitot olivat arkiruokaa, ja ne oli useimmiten valmistettu lihasta tai kalasta. Viime vuosisadalle tultaessa syntyivät ensimmäiset työmaaruokalat työväestön kaupungistumisen myötä. Keitot muodostivat ruokaloiden peruslistan kahvin ja leivän ohella. - Keittojen kulta-aika ajoittui 1920-30 -luvuille, kertoo Eeva Hannukainen. - Silloin erilaisia keittoja syötiin paljon, jokaisella aterialla ja kaikissa kansanryhmissä. 1920-luku toi suomalaiseen ruokapöytään myös lihakeiton variaation, siskonmakkarasopan.
Nykyiseen kiireiseen, mukavuutta ja helppoutta arvostavaan suomalaiseen ruokavalioon keitot soveltuvat mainiosti. Keittoa voi valmistaa kerralla reilummankin annoksen, sillä useimpia keittoja voi huoletta pakastaa, ja niiden maku vain paranee lämmitettäessä.- Nykyisten suosikkiruokien listalla hernekeitto ja makkarasoppa päihittävät jo perinteisen lihakeiton. Lihakeitto on etenkin vanhempien ihmisten suosiossa, mutta makkarasoppa maistuu kaikenikäisille, Hannukainen toteaa.
