USA 2007. Ohjaus: Jason Reitman. Käsikirjoitus: Diablo Cody. Kuvaus: Eric Steelberg. Leikkaus: Dana E. Glauberman. Tuotanto: John Malkovich, Russell Smith, Lianne Halfon, Mason Novak. Pääosissa: Ellen Page, J.K.Simmons, Michael Cera, Jennifer Garner, Jason Bateman. Kesto: 98 min. Levittäjä: FS Film.
Juno kertoo Juno MacGuffista, 16-vuotiaasta tytöstä, jonka ajatusmaailma kulkee toisenlaisia reittejä kuin teinien aatokset yleensä. Juno tulee raskaaksi ystävälleen Paulie Bleekerille, joka ei ole poikaystävä vaan lähinnä seksikokeilu. Kokeilusta seuraa raskaus ja raskaudesta erilaisten vaihtoehtojen punnitseminen. Äitiyteen Juno ymmärtää olevansa liian nuori ja naiivi. Koska aborttiin hän ei pysty, jäljelle jää adoptio.
Elokuvassa kaikki tapahtumat ja henkilösuhteet kytkeytyvät raskauteen. Silti Juno ei ole ongelmaelokuva teiniraskaudesta vaan tarina yhdestä erikoisesta yksilöstä ja hänen päätöksistään. Kannanottoja ratkaisujen puolesta tai niitä vastaan ei esitetä, mistä tulee iso plussa. Juno on epätavallinen nuori myös siinä mielessä, että hänella on rakastava ymmärtävä isä ja huolehtiva äitipuoli, jotka eivät raskaudesta kuullessaan saa hysteriakohtausta. He osaavat vitsailla tytön raskaudesta, eivät vaivu häpeään eivätkä tee siitä numeroa. He tukevat ja auttavat.
Pidin valtavasti Jason Reitmanin tupakkateollisuutta sohivasta satiirista Thank You for Smoking, jossa mikään ei ollut pyhää eikä kukaan loukkauksilta suojassa. Sen piikit olivat teräviä ja sen henkilöhahmot ihanan moraalittomia. Tämän valossa Juno tuntuu hieman pettymykseltä. Syy ei ole taitavan Ellen Pagen vaan tarinan, joka tuntuu välillä kulkevan väärässä sävellajissa. Juonessa sinänsä ei ole vikaa, käänteet ja sarkastinen dialogi vain tuntuvat välillä falskeilta, ikään kuin käsikirjoittaja alleviivaisi taustalla omaa älykkyyttään, kekseliäisyyttään ja rohkeuttaan.
Ellen Pagen Junosta on tehty poikamaisesti pukeutuva ja käyttäytyvä reilu jätkä, joka myöntää olevansa lapsi, joka ei haikaile aikuisten maailman epävarmuutta. Page on roolistaan Oscar-ehdokkaana, ansaitusti. Jennifer Garner lasta kipeästi kaipaavana naisena ja kontrollifriikkinä tekee myös hyvän roolin. Junon lapsen biologista isää, ujoa nörttiä näyttelevä Michael Cera herättää sääliä ja suurta sympatiaa.