Puhelin nakertaa lasten ja nuorten elämää – voiko keskittymiskykyä palauttaa? Lääkäri kertoo, mitä tekisi toisin
3:14KATSO MYÖS: Puhelin laskee, paljonko aikaa tuhlaat somessa – näin paljon MTV Uutisten toimittajat viettävät aikaa Instagramissa päivittäin: "Väitän, etten ole puhelinaddikti, mutta..."
Julkaistu 11.02.2024 06:29
Maria Aarnio
maria.aarnio@mtv.fi
Somessa roikkuminen syö pois muuta elämää, mutta puhelimen poistaminen arjesta tuntuu liian vaikealta. Lue, mitä nuorisolääketieteen dosentti ainakin tekisi tilanteelle.
Moni on kuullut varoituksen siitä, että ihmiskunnan keskittymiskyky on katoamassa kokonaan. Aikaisemmin saattoi tuijottaa kaksituntisen elokuvan keskittyneesti, mutta nyt hermot eivät riitä minuutin videon katsomiseen.
Voiko tilannetta enää korjata?
– Aikuisten osalta tiedämme, että voi. Keski-ikäiset ovat saaneet kasvaa aikana, jolloin eri älylaitteita ei joko ollut tai niiden käyttö oli hirvittävän paljon hallitumpaa. Aivomme ovat saaneet kehittyä ihan erilaisessa ympäristössä, tutkimusjohtaja ja nuorisolääketieteen dosentti Silja Kosola Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueelta lohduttaa.
Lasten ja nuorten tarina on kuitenkin erilainen. Siksi heitä pitäisi huomioida eri tavalla.
Kosolan mukaan puhelimen jatkuva läsnäolo on yksi syypää levottomuuteen.
– Mitä enemmän alle 3-vuotiaan vanhemmat ovat erilaisilla ruuduilla kotona, sitä heikommin näiden lasten sanavarasto kehittyy ja sitä myöhemmin he oppivat puhumaan, Kosola sanoo.
Kun sanavarasto ei kehity, lapsi ei osaa ilmaista, miltä hänestä tuntuu tai mitä hän haluaisi. Se on äärimmäisen turhauttavaa.
– Ja jos vanhempaan ei saa kontaktia millään muulla kuin rettelöimällä, totta kai lapsi käyttäytyy silloin huonosti saadakseen aikuiselta edes sen huomion, että hänelle sanotaan "ei, älä tee noin". Pienelle lapselle on täysin sietämätöntä kasvaa niin, ettei ole kontaktia omaan vanhempaan.
Tutkimusjohtaja ja nuorisolääketieteen dosentti Silja Kosola.
Kun kiukkukohtaus iskee kaupassa, puhelin on jälleen läsnä – se on helppo antaa lapsen käsiin rauhoittamaan ja viemään huomiota.
Kosolan mukaan 3–5-vuotiaiden lasten seurantatutkimuksessa on kuitenkin jo osoitettu, että mitä useammin vanhemmat tyynnyttelevät lapsen huonoa käytöstä antamalla hänelle puhelimen, sitä varmemmin lapselta jää oppimatta alkeellisia omien tunteiden hillitsemisen taitoja.
– Silloin hän on itse asiassa paljon pahemmissa käytösongelmissa viisivuotiaana. Tässä vanhemmat tietyllä tavalla kaivavat itselleen kuoppaa.
– Kannattaisi ottaa aika ja olla kiukuttelevan lapsen kanssa, niin hetken päästä pääsee helpommalla, Kosola sanoo.
Somessa roikkuminen syö pois muuta elämää
No, puhelin pois kokonaan, ja siinä se. Ongelma ratkaistu?
Näin yksinkertaiseen rajanvetoon on arjessa melko mahdotonta suostua, eikä siihen tarvitsekaan pyrkiä. Jotakin järkeä ruutujen rullaamiseen olisi kuitenkin hyvä saada.
– En ole palauttamassa meitä kivikaudelle. Tykkään itsekin puhelimestani ja monesta eri somesovelluksesta, mutta minulla on aikuisen aivot. Seuraan aktiivisesti sitä, että oma päivittäinen puhelinruutuaikani ei ylitä kahta tuntia. Jos se meinaa nousta kahteen ja puoleen, teen toimenpiteitä, Kosola sanoo.
Arkitapansa hän perustaa tutkimustietoon, jonka mukaan yli kolmen tunnin ruutuaika lisää erilaisia ongelmia. Ei tarvitse olla ruudinkeksijä ymmärtääkseen, miksi.
– Meillä jokaisella on 24 tuntia vuorokaudessa, siitä emme pääse mihinkään. Jos siitä pitää ensin käyttää 8–9 tuntia nukkumiseen ja aikuisen kahdeksisen tuntia töihin, jäljellä olevista tunneista ei niin mahdottoman montaa voi käyttää somessa roikkumiseen ilman, että se alkaa syödä pois kaikkea muuta, mitä elämässä piti olla, Kosola sanoo.
Kun nykynelikymppinen roikkuu somessa, vaikutukset ja seuraukset ovat myös aivan erilaiset kuin 15-vuotiaalle.
Nuoren koko identiteetti on vasta rakentumassa, ja se kaipaa kasvaakseen vertailua ikätovereihin ja muihin ihmisiin.
– Aiemmin vertailu on tapahtunut elävässä ympäristössä: on nähnyt oman koulun vanhempia oppilaita, on ehkä oman harrastuksen valmentaja, joista on ajatellut, että haluan olla kuten tuo. Näissä peilikuvissa on ollut jonkunlainen realismi. Sitten on ollut satunnaisia leffa- ja musiikki-idoleita jossakin kaukana, tavoittamattomissa, Kosola kuvailee.
Maailma, jossa nykyteini elää, on valovuosien päässä hänen vanhempiensa nuoruudesta. Nyt itseään voi viiden minuutin selailulla verrata miljooniin ja taas miljooniin nuoriin, joiden kuvat on muokattu täydellisiksi ja kasvot filtteröity symmetrisiksi.
Somen jatkuvat vaatimukset estetiikkoineen ja sommiteltuine kuvineen ovat teatteria, joka kuitenkin muodostuu monelle kuvaksi todellisuudesta.
– Jos altistuu somen kuva- ja elämäntapamaailmalle kuusi tuntia päivässä eli sen ajan, jonka suomalaiset nuoret tällä hetkellä somessa viettävät, onhan se päivänselvää, että kun illalla menee vessan peilin eteen pesemään hampaita ja sieltä näkyykin finnejä ja rasvaisia hiuksia, kontrasti on sietämättömän suuri verrattuna siihen, että olisi vertaillut itseään niihin muihin lähinuoriin, joilla myös on finnejä.
Pitkittäistutkimuksia sosiaalisen median ja mielenterveysoireilun yhteyksistä on tehty vasta muutamia. Yhteys niillä kuitenkin on – ja kun aikaa kuluu lisää, se tullee vain selvemmäksi.
– Näille yhteyksille on täysin loogiset syyt. Alkaa olla aika vahvasti osoitettu, että jotakin meidän täytyy tehdä, mieluummin nopeammin kuin hitaammin, Kosola sanoo.
Aivan aluksi hän kieltäisi puhelimien käytön koulussa.
– Kouluissa on varmasti muitakin haasteita korjattavana, mutta jos ajatellaan oppimistuloksia ja keskittymisen tukemista koulutyössä, niin ottaisin ensimmäiseksi puhelimet pois.
– Tämä pätisi myös välitunteihin, jotta nuorilla olisi oikea mahdollisuus oppia olemaan elävässä vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Me ihmiset olemme laumaeläimiä, se on valtavan tärkeää, hän korostaa.
Joka perheessä pitäisi olla tilanteita ja paikkoja, joihin puhelimilla ei ole asiaa. Ihanteellisena tilanteena Kosola pitäisi ruokailua, jossa kaikki syövät ilman häiriötekijöitä.
– Samalla pystytään juttelemaan päivän kuulumisista. Silloin vanhemmatkin pysyisivät paremmin kärryillä siitä, onko nuoren koejännitys tavallista jännitystä vai isompaa ahdistuneisuutta.
Eron jatkuvasta somehötkyilystä voisi myös ostaa alle kympillä. Sen verran nimittäin maksaa tavallinen, patterikäyttöinen herätyskello.
– On hirveän paljon helpompi varmistaa, ettei yläkouluikäinen roiku somessa pitkin yötä, jos hänen huoneessaan on vanha herätyskello ja puhelin on yön ajan muualla. Vanhempien pitäisi tässä näyttää hyvää esimerkkiä ja olla itsekin valmiita sitoutumaan samaan. Kyllähän se hyvää tekisi heillekin, Kosola sanoo.
"On hirveän paljon helpompi varmistaa, ettei yläkouluikäinen roiku somessa pitkin yötä, jos hänen huoneessaan on vanha herätyskello..."Shutterstock
Kenties tulevaisuudessa EU puuttuu peliin ja vaatii somealustoille sääntelyä. Toistaiseksi vastuu on kuitenkin vanhempien harteilla.
– Esimerkiksi Kiinan TikTokia vastaavaa sovellusta ei pysty käyttämään yöaikaan lainkaan. Voisiko ajatella, että edes alle 18-vuotiaille olisi olemassa tällaisia mekanismeja?
– Keskellä yötä tapahtuvalle käytölle on harvoin mitään kovin painavia perusteita, Kosola pohtii.
"Nuoret todellakin toivovat, että aikuiset olisivat heidän tukenaan"
Puhelin pois ja käyttökielto yöksi – kuulostaa nimenomaan sellaiselta säännöltä, joka vain lisää kiukuttelua perheissä.
Kitkaa ei kuitenkaan välttämättä synny aikuisen odottamalla tavalla. Nuoret ymmärtävät oman tilanteensa paremmin kuin aikuiset käsittävätkään.
Yhdysvalloissa tuulta siipiensä alle on jo ottanut ilmiö, jossa teinit ostavat älypuhelinten sijaan simpukkakännyköitä. Kosolan mukaan suomalaisessa kouluterveyskyselyssä melkein puolet yläkoululaisista ja toisen asteen opiskelijoista, nimenomaan tytöistä, kertoi yrittäneensä rajoittaa puhelimen käyttöä onnistumatta siinä.
– Nuoret todellakin toivovat, että aikuiset olisivat heidän tukenaan tässä.
