Pahan loukkaantumiskierteen kanssa jo vuosia kamppaillut keskikenttämies Jari Ilola on näillä näkymin jättämässä pitkäaikaisen seuransa Elfsborgin kuluvan kauden jälkeen. Ilolan sopimus on katkolla ja kuluvalla kaudella ei tilille ole kertynyt yhtään ottelua.
Ilola myöntää, että jatkosopimuksen saaminen tässä tilanteessa on epätodennäköistä. Kaikkineen kaudesta 2003 asti Elfsborgissa pelannut Ilola on esiintynyt vain 85 ottelussa seuran väreissä.
- Olisin toki toivonut enemmän. Olen saanut kuitenkin olla mukana hienossa kehityksessä. Kun tulin tänne 2003, Elfsborg oli häntäpään joukkueita ja nyt otamme mitalin joka vuosi ja pelaamme Euroopassa, Ilola sanoi Fotbolldirekt.se:lle.
- Elfsborg on tukenut minua ja panostanut minuun koko ajan. En kuitenkaan tiedä jatkosta nyt kun olen ollut loukkaantuneena niin paljon kuin olen ollut.
Omalta kohdalta kuluvakin kausi on Ilolla mennyt polvivamman kanssa tuskaillessa ja tuska vain jatkuu.
- Kaikki meni hyvin pari kuukautta, mutta sitten tuli vähän takapakkia. Ehkä tein kaiken vähän liian kovaa ja nyt polvi ei mikään kovin hyvä ole, Ilola totesi.
- Taitaa aina olla vähän liian kiire palata. Pitäisi rakentaa pohjaa kunnolla ennen kuin on valmis paluuseen, mutta se on vaikeaa. Kun paikat ovat kunnossa, haluaa pelata niin pian kuin vain mahdollista.
Jatkaminen on kuitenkin edelleen kaikista vaikeuksista huolimatta Ilolan mielessä, vaikka hän myöntää että lopettaminenkin on käynyt ajatuksissa.
- Kun on ollut aikoja, jolloin on ollut todella vaikeaa, niin onhan sitä ajatellut. Juuri nyt en kuitenkaan ole luovuttanut. Tuntuu kuitenkin ihan liian hyvältä lopettaa kokonaan ja tämä on ollut tällaista jo niin pitkään, että sen kanssa on oppinut elämään. Olen oppinut kuinka minun pitää harjoitella ja muuta.
Maajoukkueuran jatkumisesta Ilola ei sen sijaan enää varsinaisesti unelmoi.
- Jos pystyn palaamaan ja alkaa taas pelata jalkapalloa, on mahdollisuus toki olemassa. Olen kuitenkin täyttänyt jo 30 ja olen ymmärtänyt että päävalmentaja haluaa panostaa nuorempiin pelaajiin, Ilola sanoi.
