Vuonna 1982 Helsingissä ja Tampereella pelatuista jääkiekon MM-kisoista Suomi lähti suunnitelmallisesti voittamaan historian ensimmäisiä MM-mitalejaan. Jääkiekkokuume oli taas korkealla, ja mitalihimo kiilteli niin pelaajien kuin varsinkin Suomen jääkiekon pomomiesten katseissa.
Edellinen vuosi oli mennyt Leijonilta huonosti. Ruotsin MM-kisoissa Suomi jäi kuudenneksi ja paljon kohua herättäneessä Kanada cupissa viimeiseksi. Kisat alkoivat suomalaisilta niin huonosti, ettei koskaan. Avausvastustaja Kanada nimittäin murskasi Leijonat Helsingissä pelatussa ottelussa. Ensimmäisen erän puolessa välissä Kanada johti 6-0, ja peli oli selvä: lopputulos 9-2.
Valmentajakaksikko Kalevi Numminen ja Kari Mäkinen pystyi kuitenkin puhaltamaan joukkueensa uudestaan henkiin. Toisessa pelissä tulikin voitto, kun Suomi kaatoi Erich Kühnhacklin johtaman Länsi-Saksan varsinaisessa nitro-ottelussa 4-3. Kolmannessa ottelussaan Suomi voitti Tampereella USA:n 4-2.
Mitalitoiveet olivat taas korkealla, ja surkea Kanada-peli haluttiin unohtaa kokonaan. Neljännessä ottelussa vastaan tuli Neuvostoliitto, joka ei antanut Leijonille armoa. "Vanha kunnon punakone" myllersi ensimmäisessä erässä luvut 6-0. Lopun punapaidat pelasivat enemmän näytöstyyliin. Ottelu päättyi 8-1.
Myös viides ottelu toi tappion, kun Tshekkoslovakia voitti Suomen 3-0. Ottelu oli tasainen, ja kaikki Tshekkoslovakian maalit upposivat Hannu Kamppurin taakse iloisesti maalikehikosta kilahdellen. Toisessa päässä kisojen tähtikentällisen maalivahdiksi valittu Jiri Kralik oli itse varmuus.
Ruotsi murskasi toiveet
Viimeisessä runkosarjan ottelussaan Leijonat kohtasi ns. kuolemanottelussa Ruotsin. Suomi oli säilyttänyt mahdollisuutensa vielä mitalisarjaan voitettuaan Italian 7-3. Mitalipeleihin pääsy vaati voittoa Ruotsista. Helsingin hallissa tunnelma ennen ottelua oli enemmän kuin kiihkeä. Kaksi harjoitusottelua olivat päättyneet tasapeleihin, joten mahdollisuuksia oli.