Kelsey päätyi ruokakaupassa auttamaan Alzheimerista kärsivää miestä, joka etsi rakasta vaimoaan. – Noin 20 minuutin ajan istuin itkevän, tuntemattoman miehen kanssa. Pitelin hänen käsiään. Pyyhin hänen kyyneleitään, Kelsey kuvailee liikuttavaa kohtaamista.
Ruokaostoksilla illalla ollut Kelsey Rae törmäsi kaupassa mieheen, joka vaikutti tarvitsevan apua. Kelsey oli pastahyllyllä, kun vanha mies pani kämmenensä hänen olalleen.
– Hypähdin. Ensimmäinen ajatukseni oli suuttua ja pyytää häntä olemaan koskematta minuun. Sitten huomasin jotakin. Mies itki, Kelsey kuvaa Love What Matters -sivustolla.
Vanha mies vaikutti olevan hämmentynyt. Mies kääntyi Kelseyn puoleen ja kysyi:
– Tiedätkö, missä vaimoni on? Olen etsinyt häntä.
"Missä vaimoni on? Hän oli ihan tässä..."
Kelsey kertoi, ettei tiennyt vaimon olinpaikkaa ja kehotti miestä ottamaan yhteyttä henkilökuntaan. Hän ajatteli miehen vain eksyneen vaimostaan.
– Seuraavaksi mies kysyi: "Missä vaimoni on? Hän oli ihan tässä." Kyynelet tulvahtivat hänen silmiinsä, Kelsey muistaa.
Ymmärsi, että miehellä on Alzheimer
Hän viittilöi miestä kohti asiakaspalvelutiskiä, ja mies totteli. Kelsey ajatteli, että henkilökunta voisi kuuluttaa miehen vaimoa kaupassa.
– Tiskillä nainen kysyi nimeä (jota kuuluttaa). Mies katsoi minuun hämmentyneenä, kuin minulla olisi hänelle vastauksia. Nainen puoliksi pyöräytteli silmiään ja kääntyi minun puoleeni: "Neiti, onko teillä sitä nimeä?"
Kelsey selitti, ettei edes tunne vaimonsa hukannutta miestä. Asiakaspalvelija alkoi tiukata, onko kyseessä vitsi. Kelsey oli kuitenkin jo ymmärtänyt totuuden.
– Minulle oli selvää, että tämä mies oli hyvin hämmentynyt. Ei tavanomaisella tavalla hämmentynyt, vaan Alzheimer-hämmentynyt. Isoisäni oli ollut samassa tilassa ja tunsin tuon tilan liian hyvin.