Henkinen valmentautuminen on yksi osa huippu-urheilua, sanoo dosentti Niilo Konttinen Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksesta. Konttisen mukaan henkistä valmentautumista on aikaisemmin väheksytty, koska sen on tulkittu olevan heikkouden merkki. Hän kuitenkin muistuttaa, että urheilijan huippusuorituksissa ja rajojen venyttämisessä sekä fysiikan, taitojen että psyykeen on oltava kunnossa.
"Kestääkö Tero Pitkämäen pää MM-Osakassa?", "Leijonien kantti petti Tre Kronorin loppuvyörytyksessä", "Maailmanmestaruus karisti paineet X:n harteilta". Tällaiset todelliset ja kuvitteelliset otsikot ovat ominaisia urheilujournalismille.
Jos urheilussa olisi kysymys pelkästään tuloksista, ihmisille riittäisi tulosliuskan lukeminen. Pelkkä tulosliuska jättäisi kuitenkin ammottavan aukon ihmisten tiedonjanolle, sillä tarinat ja legendat syntyvät kyllä tuloksista, mutta olennaista on, millaisia tulkintoja niiden takaa ja ympäriltä löytyy. Silloin huomio kiinnittyy muun muassa urheilijan "pään sisäisiin asioihin", ja astutaan urheilupsykologian alueelle.
Suomalainen urheilupsykologia sai kasvusysäyksen vuoden 1995 jääkiekon maailmanmestaruudesta, kun maajoukkueen päävalmentajan Curt Lindströmin "Litet bättre" -filosofia löi ruotsalaisvalmentajan ympärille maagisen poppamiehen sädekehän.
Viime vuosina psykologian korostaminen on karannut julkisuudessa välillä myyttisiin sfääreihin, jossa sorrutaan liian helposti ylipsykologisointiin.
- Urheilijan näkökulmasta urheilupsykologiassa on kysymys mentaalisesta ilmiöstä, joka liittyy motoriseen suoritukseen. Valmennuksellista näkökulmasta se on yksi osa valmentautumista, dosentti Konttinen tiivisti.