Henkinen valmennus osa huippu-urheilua

"Kestääkö Tero Pitkämäen pää MM-Osakassa?", "Leijonien kantti petti Tre Kronorin loppuvyörytyksessä", "Maailmanmestaruus karisti paineet X:n harteilta". Tällaiset todelliset ja kuvitteelliset otsikot ovat ominaisia urheilujournalismille.

Jos urheilussa olisi kysymys pelkästään tuloksista, ihmisille riittäisi tulosliuskan lukeminen. Pelkkä tulosliuska jättäisi kuitenkin ammottavan aukon ihmisten tiedonjanolle, sillä tarinat ja legendat syntyvät kyllä tuloksista, mutta olennaista on, millaisia tulkintoja niiden takaa ja ympäriltä löytyy. Silloin huomio kiinnittyy muun muassa urheilijan "pään sisäisiin asioihin", ja astutaan urheilupsykologian alueelle.

Suomalainen urheilupsykologia sai kasvusysäyksen vuoden 1995 jääkiekon maailmanmestaruudesta, kun maajoukkueen päävalmentajan Curt Lindströmin "Litet bättre" -filosofia löi ruotsalaisvalmentajan ympärille maagisen poppamiehen sädekehän.

Viime vuosina psykologian korostaminen on karannut julkisuudessa välillä myyttisiin sfääreihin, jossa sorrutaan liian helposti ylipsykologisointiin.

- Urheilijan näkökulmasta urheilupsykologiassa on kysymys mentaalisesta ilmiöstä, joka liittyy motoriseen suoritukseen. Valmennuksellista näkökulmasta se on yksi osa valmentautumista, dosentti Konttinen tiivisti.

Taito, fysiikka ja psyyke

Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksessa (Kihu) Jyväskylässä tutkijana toimivan Konttisen mukaan valmentautuminen ja urheilusuoritus koostuvat taidosta, fysiikasta ja psyykeestä. Jostain syystä henkinen osuus on suomalaisessa urheilussa jäänyt liian vähälle huomiolle tai sitten erottautunut liikaa omaksi sektorikseen.

Ihminen on kuitenkin psykofyysinen kokonaisuus, ja urheilussa on kysymys mielen ja kehon suuntaamisesta suoritukseen. Huippusuorituksessa ja rajojen venyttämisessä molempien pitää olla kunnossa.

- Usein on ajateltu, että psykologia on "höpöhöpöä", ja jos siihen turvaudutaan, se on heikkouden osoitus. Urheilija ja valmentaja ajattelevat usein, että "tiedetään, mitä tehdään eikä tarvita ketään sotkemaan tätä", Konttinen kuvaa.

Konttinen toimii vajaan parinkymmenen kansainvälisen urheilijan henkisenä valmentajana. Hän korostaa, että toiminnan tarkoituksena on vahvistaa urheilijan ja valmentajan suhdetta, ei tulla siihen väliin.

Sokraattinen metodi

Henkisen valmentajan roolina ei ole takoa universaaleja "totuuksia" urheilijan päähän, vaan käsitellä häntä yksilönä.

Yksi tehokkaimmista keinoista on jo antiikin Kreikan ajoilta tuttu sokraattinen metodi. Filosofi Sokrates (470-399 ekr.) kyseli ihmisiltä asioita, ja pyrki kysymysten avulla saamaan ihmiset oivaltamaan asioiden totuuden. Henkisen valmentajan roolina onkin stimuloida kysymyksillään urheilijaa oivaltamaan omaa urheilu-uraa koskevat asiat.

- Urheilija ei voi olla passiivisessa roolissa, sillä hän tuo materiaalin pöydälle. Lähtökohtana täytyy olla urheilijan avoin mieli ja halu tulla paremmaksi urheilijaksi, Konttinen kuvasi.

Konttisen mukaan henkisessä valmentautumisessa toistuvat tietyt asiat. Näitä ovat muun muassa alkuarviointi, joka voi sisältää muun muassa psykologisia testejä, kyselyjä ja keskusteluja. Toinen vaihe keskittyy kehityskeskusteluihin, jossa kartoitetaan mahdollisuudet ja uhat, ja joiden pohjalta määritellään yhteistyön tavoitteet. Kolmannessa vaiheessa keskusteluja käydään säännöllisin väliajoin tai tarvittaessa akuuteissa tapauksissa. Neljäs vaihe koostuu joko väliarvioinnista tai loppuarvioinnista.

Konttisen mielestä on mahdotonta sanoa etukäteen, sijoittuuko hyvä urheilija arvokisoissa mitaleille vai ei. Sen sijaan helpompaa on arvioida, kuinka valmis urheilija on kisaan. Konttinen kertoo esimerkin eräästä valmennettavastaan, joka voitti aikoinaan arvokisamitalin.

- Silloin näki jo ennen kisaa, että "paketti" on todella hyvin kasassa. Hän pystyi täydellisesti keskittymään tekemiseen, sillä kaikki oli tehty hyvin. Sitten hän meni kisaan vain näyttämään sen, Konttinen selvitti.

(MTV3-STT)

Lue myös:
Huippu-urheilusuoritus hyvin monimuotoinen prosessi
Mielikuvaharjoittelu osa huippu-urheilijan arkipäivää