Hedelmätarha ja niitty kotipihalle

Herne viihtyy aurinkoisella ja lämpimällä paikassa ilmavassa, hyvin kalkitussa maassa. Savimaita parannetaan hiekalla. Lannoitus saa olla melko niukkaa, sillä typpeä tarvitaan vain kasvun alussa. Koska herneet ovat kylmänarkoja, siemenet kylvetään vasta touko–kesäkuun vaihteessa maan lämmettyä 10-asteiseksi. Itämistä voi nopeuttaa liottamalla siemeniä yön yli. Siemenet kylvetään viiden sentin syvyyteen viiden sentin välein. Herne ei pysty kilpailemaan rikkakasvien kanssa, joten rivivälit on harattava tai kitkettävä kesäkuussa.

Herneiden kasvua saadaan joudutettua keväisin kasvihuoneviljelyllä, mutta myös kasvulaatikko sopii samaan tarkoitukseen, jos kylvöksiä on vain vähän. Lämpötila voi nousta laatikossa varsin korkeaksi, joten sitä kannattaa tarkkailla ja laittaa tarvittaessa tikku pitämään kantta auki. Kasvilaatikko saattaa olla puutarhassa käytännöllisyytensä lisäksi oikein hauska somiste.

Makua saadaan pieneen suuhun myös curry-yrtillä, sitruunatimjamilla ja orvokilla, jonka syötäviä kukkia voi laittaa salaattien tai kesäisen kakun päälle.

Koti perhosille

Niityn perustamiseen on monia hyviä syitä, mutta erityisen suositeltavaa se on silloin, kun puutarhassa on paikka, jossa nurmikko ei kasva. Jos sille ei löydy luontaista paikkaa, sen voi perustaa myös nurmikolle, joutomaalle tai pellolle. Avoimen maan muuttaminen niityksi on hankalinta, sillä siinä tulee usein hankaluudeksi siementen puute. Onneksi kotimaisia siemeniäkin on jo saatavissa.

Alku saattaa olla työlästä mutta kun kasvu on päässyt alkuun, niitty hoitaa pitkälle itse itseään. Perustamisenkaan ei silti tarvitse aina merkitä maapohjan muokkaamista ja siementen kylvöä, vaan monille paikoille soveltuvat vähemmän voimalliset toimenpiteet. Silloin voidaan puhua perustamisen sijaan pikemminkin niityn edellytysten luomisesta.

Niitty on lajistoltaan alati muutoksessa oleva kokonaisuus, johon vaikuttavat alueen sijainti, maaperä, vuotuiset sääolosuhteet ja hoidon intensiivisyys. Paras perusta niityn perustamiselle ja hoidolle on siksi paikallisten, perinteisten niittyjen ja niiden lajiston ja hoitotapojen tunteminen. Keto- ja niittykasvien siemeniä voi kerätä luonnosta, mutta taimia ei saa siirtää. Varmimman tuloksen saa keräämällä siemenet lähiympäristöstä. Ne kylvetään alkukeväästä tai loppusyksystä eikä niitä peitetä lainkaan.

Valmiita siemenseoksia voi käyttää, kunhan niiden alkuperä on suomalainen. Ulkomaista alkuperää olevien siementen houkuttelevan näköiset myyntipakkaukset kannattaa jättää hyllyyn, sillä suurin osa niiden lajeista ei tule kestämään olosuhteitamme. Vieraiden alkuperien levittäminen luontoomme voi olla myös haitallista: alkuperäisten kasviemme perintöaines voi heiketä tai aggressiiviset, voimakkaat lajit ottavat ylivallan luonnonpopulaatiosta.

Niityn ylläpidossa voi olla lähtökohtana alueiden hoito, joka on pääasiassa oikein ajoitettua niittämistä ja haravointia. Niittäminen tehdään kerran kasvukauden aikana ja niittojätteiden annetaan olla paikallaan pari viikkoa, jotta siemenet varisevat. Sen jälkeen kaikki haravoidaan tarkasti pois. Ajatuksena on se, että kun rikkakasvit tarvitsevat paljon typpeä ja ravinteita, kedon kasvit ovat puolestaan sopeutuneet laihaan, hiekkapitoiseen ja ravinneköyhään maahan. Niiden suosimiseksi tarvitaan toisin sanoen toimenpiteitä, jotka köyhdyttävät maan ravinnepitoisuutta.

Yksi hyvä syy niityn perustamiseen on se, että se vetää puoleensa perhosia. Houkuttelevuutta voi lisätä pystyttämällä sinne pienen, perhosille tarkoitetun kodin. Kun sellaisen täyttää kuorihakkeella, perhoset kerääntyvät sinne suojaan tuulelta, sateelta ja kylmältä. Perhosmajan viereen voi vielä pystyttää tyylikkään, graniitista valmistetun vesialtaan.

(Pioni 8.5.2007)