Scanbox, 2012. Valmistusvuosi 2011. Ohjaus Björn Runge. Kuvasuhde 16:9 Anamorfinen laajakuva 1.78:1. Ääni DD 5.1 (ruotsi). Kesto 93 min.
Ruotsalainen ohjaaja Björn Runge palaa taas kuvioihin uudella elokuvallaan Happy End. Miehen edellinen ohjaus on vuodelta 2005, jolloin häneltä ilmestyi elokuva Suusta suuhun. Vuonna 2003 puolestaan ensi-iltansa sai elokuva Minkä taakseen jättää. Nämä kaksi elokuvaa yhdessä Happy Endin kanssa muodostavat Rungen ns. vapautumistrilogian.
Happy End on melko perinteinen pohjoismaalainen draama, jossa ihmissuhteet esitellään hyvin realistisesti, yleensä vielä väkivaltaa ja ongelmia korostaen. Tähän elokuvaan on onneksi saatu myös huumorin pilkahduksia ja ehkä myös nimen mukaisesti onnellinen loppu, sitä ainakin etsitään ja toivotaan.
Dvd:n takakansi kertoo, että kyseessä on tarina viidestä ihmisestä, mutta kaksi näistä henkilöistä nousee ylitse muiden: autokoulunopettaja Jonna (Ann Petren) ja siivooja Katrine (Malin Buska). Heidän elämiinsä sitten limittyvät kolme miestä: Jonnan poika Peter (Gustaf Skarsgård), Katrinen poikaystävä Asger (Johan Widerberg) ja autokouluoppilas Mårten (Peter Andersson).
Kaikkia viittä kuitenkin yhdistää se, etteivät he ole onnellisia siinä tilanteessa, joissa sillä hetkellä ovat. Jonnan poika Peter on yrittänyt itsemurhaa ja äiti yrittää hoitaa sekä poikaansa että itseään. Katrinen poikaystävä puolestaan hakkaa naista, koska on isoissa veloissa väärille tyypeille. Jonnan oppilas keski-ikäinen entinen alkoholisiti Mårten tuntuu olevan ainut suhteellisen täysjärkinen tässä joukossa. Hahmot ovat hyvin arkipäiväisiä, tavallisia ihmisiä. Heidän hiuksensa saavat roikkua ja parransänki näkyä. Tavallisuus tekee hahmoista todella inhimillisiä ja siksi heidän ongelmansa tuntuvat niin todellisilta.
Paikoitellen elokuvassa on aivan liikaa väkivaltaa, vaikka osa väkivallanteoista on piilotettu tyylikkäästi niin, että katsoja kyllä tajuaa, mitä tapahtuu, mutta ei varsinaisesti näe sitä. Toisaalta väkivalta voi olla myös vapauttavaa: yksi elokuvan parhaimpia kohtauksia on se, kun Peter on suuttunut äidilleen ja hajottaa olohuoneen pöydän. Heti perään Jonna alkaa itsekin heitellä tavaroita kirjahyllystä ja kaataa lopulta koko hyllyn potkaisten vielä taustalevyn rikki. Tämä rikkoo jään äidin ja pojan välillä ja tuo heidät yhteen.
Kuvauksessa käytetään paljon sinistä ja punaista valoa sekä pimeitä kohtia ja varjoja. Hahmot istuvat usein pimeässä huoneessa ja Katrine tuntuu siivoavan asiakkaittensa koteja aina hämyisessä valossa. Ehkä valoilla on tarkoitus kuvata henkilöiden tunnetiloja ja sitä, mitä tapahtuu heidän päänsä sisällä.
Happy End on hitaasti etenevä elokuva. Hidasta tahtia korostavat ihmisten puhumattomuus, jähmeät liikkeet. Välillä tuntuu, että elokuva kaipaisi pientä potkua, rempseyttä. Toisaalta, jos tarkoitus on kertoa surullinen tarina, jossa hahmot tyytyvän surkeaan tilaansa, niin siinä kyllä onnistutaan. Loppuratkaisun jälkeen olisi ollut hauska tietää, mitä hahmoille loppujen lopuksi tapahtui, oliko heidän valintansa oikeita ja onnellisia.
Parasta antia elokuvassa on Jonna, jota näyttelee upea Ann Petren. Hänellä on hienot kasvot kuvaamaan äidin tuskaa sekä toki myös muita tunnetiloja. Jonnan ja Mårtenin keskusteluja ajo-opetusten lomassa olisi katsellut pidempäänkin.
Happy End on ihan mukavaa katseltavaa muutamaa väkivaltaista kohtausta lukuun ottamatta. Ruotsin kieltä on mukava kuunnella ja elokuvan hahmot ovat uskottavia. Tarina jäi kuitenkin aika pintapuoliseksi eikä kehenkään hahmoon ehditty syventyä kunnolla.
Dvd:llä ei ole ekstroja, vaan ainoastaan elokuvan traileri.
Elokuva: * * *
Ekstrat: *