Firman tililtä alkoi kadota rahaa ja päälle läjähtivät jättivelat – näin Lotta pääsi ylös itsetuhon partaalle vieneestä romahduksesta

Tampereella liki koko elämänsä asuneen yrittäjän Lotta Ansakorven elämältä katosi pohja viisi vuotta sitten. Tuolloin elettiin vuotta 2016. 

Ansakorpi pyöritti teatterialan tuotantoyhtiötä yhtiökumppaninsa kanssa. Hän oli kahden ammattikesäteatterin taiteellinen johtaja ja esiintyvä taiteilija, jolle teatterimaailma oli elämän suola.

Sitten kaikki muuttui. 

Yhtiön tililtä hävisi rahaa – kurimus johti konkurssiin

Vuoden 2016 kesä oli sateinen ja paikoin kolea eikä kesäteatteri houkutellut kävijöitä. Katsomot ammottivat tyhjyyttään ja yhtiön kassa koki kovan kolauksen. 

Samaan aikaan tuotantoyhtiön sisällä alkoi tapahtua mitä erilaisempia vastoinkäymisiä. Karu todellisuus alkoi palajstua pari kuukautta myöhemmin, kun Ansakorpi sai soiton kirjanpitäjältä lokakuun alussa. Yhteistyö loppui siihen.

– Se, mitä näkyy kirjanpidossa, on verrattain pieniä summia. Se, mitä siitä lopulta seurasi onkin isompi juttu, Ansakorpi muistelee.

Kun Ansakorpi penkoi toimistolla paikkoja, hän löysi kymmeniä kirjeitä. 68 niistä oli perintätoimistosta. Selvisi, että laskut, jotka taloushallinnosta vastannut yhtiökumppani oli kuitannut maksetuiksi, olivatkin hoitamatta.

Lopulta ei ollut enää vaihtoehtoja, ja Ansakorpi joutui asettamaan yrityksensä konkurssiin. Samalla hän menetti kaiken. 

– Olin vuosien ajan siinä tilanteessa, että minulla ei ollut penniäkään omaa rahaa. Kaikki raha, joka tuli, meni laskuihin.

Ongelmat alkoivat kertaantua. Syntyi lumipalloefekti, jota Ansakorpi ei kyennyt omin voimin hallitsemaan. 

– Lopulta minulle kertyi 230 000 euroa maksettavaa, hän kiteyttää. 

Itsetuhoisuus valtasi mielen

Talouden romuttumisesta seurasi ahdistus, raastava katumus ja itsetuhoisia ajatuksia.

Ansakorvesta tuntui, että hänen koko elämänsä oli tuhoutunut. Hän eli painajaista, joka ei ottanut loppuakseen. 

Jokainen päivä oli selviytymistä. 

– Elämä oli tuskaa. Henkinen kipu tuntui kehossani fyysisenä kipuna.

– Tuntui kuin ahdistuksen hyökyaalto olisi vyörynyt päälle aina aamuisin. Tunne oli täydellisen sietämätön, Ansakorpi kertaa kokemiaan tunteita. 

Kaikkein pahimpina hetkinä hän oli vakuuttunut siitä, ettei ongelmakierteestä ollut muuta ulospääsyä kuin itsemurha. Tulevaisuus näytti pikimustalta. 

– En pystynyt näkemään edes seuraavaan päivään tai viikkoon. Lyhimmillään mentiin hengenveto kerrallaan. 

Pelottava meri houkutteli: "Ajattelin, että hukuttaudun sinne"

Ansakorpi matkusti ahdistusta karkuun toiselle puolen maailmaa, Thaimaahan. 

Pakoon ahdistukselta hän ei kuitenkaan ollut päässyt. Hän teki päätöksen siitä, että henkinen ja fyysinen tuska saa päättyä oman käden kautta.

Eräänä iltana Ansakorpi jätti silloisen puolisonsa nukkumaan hotellihuoneeseen autuaan tietämättömänä hänen suunnitelmistaan. 

Ansakorpi istuutui yksikseen rantahietikolle ja katseli merelle. Oli pimeää ja tuulista.

– Meri ei varsinaisesti myrskynnyt, mutta se näytti pelottava, kun ajattelin, että hukuttaudun sinne.

– Huusin aivan hulluna, niin paljon kuin ääntä lähti. Karjuin täyttä kurkkua merelle.

Itsemurha-aikeista ravintolaan 

Yhtäkkiä tuli hiljaista. Ansakorven jalat eivät suostuneetkaan enää liikkumaan merta kohti. 

– En halunnut kuolla, mutta en vain nähnyt enää muuta vaihtoehtoa. Minun oli päästävä pois rannalta, mihin tahansa, jotta en olisi yksin. Muuten olisin saattanut tappaa itseni vahingossa.

Ansakorpi ajautui kujalle, jonka varrella olevista ravintoloista kantautui musiikkia ja juhlamielellä olleiden ihmisten puhetta.

Thaimaan auringossa ihonsa punaiseksi kärventäneet eurooppalaisturistit pyysivät Ansakorven mukaan ilonpitoon. 

– Tilanne oli todella vinksahtanut. Sisälläni oli täydellinen kaaos, ja samassa turistit kysyivät, mikä on lempimusiikkiani. 

Tuossa eriskummallisessa tilanteessa Ansakorven olo helpottui. Hän päätti, ettei elämän tarvitse päättyä tälle Thaimaan-reissulle. 

– En olisi kestänyt ajatusta siitä, millaisen surun olisin aiheuttanut vanhemmilleni. He eivät olisi kestäneet sitä, että olisin tappanut itseni. En voinut tehdä sitä heille.

Lempibändi sai aikaan lopullisen muutoksen

Ansakorpi palasi Suomeen. Kun hän oli seuraavana kesänä katsomassa lempiyhtyeensä keikkaa, hän uskoi ensi kertaa aidosti siihen, että voisi vielä kääntää vastoinkäymisensä voitoksi.

– Kun bändin alkuraita soi, ahdistus sisälläni katosi. Minun oli pakko saada elämäni takaisin. 

Jättivelkojen kanssa edelleen paininut nainen päätti, että hän alkaa tietoisesti vaikuttaa niihin asioihin, joihin pystyisi. Hän oli päättänyt selviytyä. 

– Asenteeni on nykyään se, että vastoinkäymisiä tulee elämässä joka tapauksessa, niitä on ihan turha pelätä. 

Kaikkein pahimpina aikoina ystävien ja perheen tuki oli Ansakorvelle korvaamattoman tärkeää. Lisäksi hän puhui vastoinkäymisistään terapeutille.

– Haluan ihmisten ymmärtävän, että terapia on tapa pitää itsestään huolta. En aio ikinä lopettaa terapiassa käyntiä, Ansakorpi vakuuttaa.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen. 

"Ei saa sanoa ääneen, että on tehnyt konkurssin"

Aluksi Ansakorpi puhui kokemastaan julkisesti pienemmälle porukalle. 

Kerran häntä pyydettiin yrityspäiville puhujaksi. Kun tilaisuus oli ohi, Ansakorven luokse muodostui jono. Ihmiset halusivat jakaa omia tarinoitaan elämän vastoinkäymisistä. 

– Tajusin, että nyt olen koskettanut jotain sellaista aihetta, joka todella osuu ihmisiin. 

Ansakorpi on saanut paljon palautetta, joiden viesti on sama: Liian harva uskaltaa kertoa talousvaikeuksista ja sanoa, että elämässä menee päin helvettiä. 

– Ei saa sanoa ääneen, että on tehnyt konkurssin, koska olet automaattisesti jotenkin paska yrittäjä. Ja jos teatterilla menee huonosti, olet huono näyttelijä ja taiteilija. Eihän se niin mene.

Tragediasta tulikin selviytymistarina

Puhumisen lisäksi Ansakorpi purki negatiivisia tunteitaan tekstin muotoon paperille. Siten hän on purkanut pahaa oloaan pienestä tytöstä asti. 

Jossain vaiheessa hän ymmärsi, että tekstiä syntyi määrin, että hän oli kirjoittamassa kirjaa. 

Ja niin kipeä ja henkilökohtainen tarina muotoutui Vaihtoehtona Kuolema -nimiseksi kirjaksi, jossa elämän suurin tragedia kääntyi mittaamattomaksi voimavaraksi.

Moni suuria vastoinkäymisiä elämässään kohdannut on löytänyt kirjasta paljon samaistuttavaa. 

– Vastaanotto oli järjetön. Se oli todella koskettavaa, Ansakorpi muistelee kirjansa julkistustilaisuutta vuonna 2019. 

Nykyisin Ansakorpi puhuu kokemuksistaan säännöllisesti erilaisissa tilaisuuksissa. Hän myös pitää koulutuksia, kursseja ja luentoja aiheen tiimoilta.

– Tragedian kääntöpiiri on tällainen slogan, että menetyksistä menestykseen, vastoinkäymiset voitoksi. 

Yhtiökumppania ei koskaan tuomittu

Kirjanpitäjän lokakuisesta soitosta vuonna 2016 alkoi taloussotkun selvittely, johon kului Ansakorven laskujen mukaan 525 päivää – siis liki puolitoista vuotta. Ja velkaa on edelleen paljon yhden ihmisen maksettavaksi. 

Tähänkään päivään mennessä Ansakorpi ei ole saanut selville, miksi yhtiökumppani teki niin kuin teki. 

Onko Ansakorpi katkera elämänsä täysromahduksesta? 

Ei. Ansakorven mukaan elämä on liian kallisarvoista, jotta sitä kannattaisi kuluttaa vihan ja katkeruuden kanssa painimiseen. 

– Anteeksi en ole antanut, enkä aiokaan antaa. Olen päästänyt irti, mutta jos joku tarkoituksellisesti tuhoaa elämäsi, sitä ei tarvitse antaa anteeksi. 

Ansakorpi sanoo, ettei hän ole julkaissut kirjaansa tai luennoi kipeistä kokemuksistaan siksi, että haluaisi mustamaalata entistä yhtiökumppaniaan.

Hän kertoo niistä siksi, että hän voisi valaa uskoa myös muihin. Kaikkein syvimmästäkin rotkosta voi kammeta itsensä ylös. 

– Pyrin aina myös ihan konkreettisesti valitsemaan kadun aurinkoisemman puolen. Pyrin valitsemaan itselleni parhaan vaihtoehdon, ja mietin, mitä tarvitsen, selvitäkseni erilaisista tilanteista. 

Juttu jatkuu videon jälkeen.

Hädässä olevat ihmiset ottavat yhteyttä

Koronapandemia on ollut kriisi, jollaiseen ei kukaan osannut ennalta varautua. Se on tuhonnut useiden ihmisten elämän, työn, terveyden ja talouden. 

Koska Ansakorpi todella tietää, miltä tuntuu menettää elämänsä kivijalan, hän on saanut kymmeniä yhteydenottoja etenkin tapahtuma- ja ravintola-alan ihmisiltä. 

– Ne viestit ovat lohduttomia, ne ovat itsetuhoisia. Ne ovat karua luettavaa.

– Niitä viestejä voisi kuvailla sanalla hätähuuto. Siellä menee perheiltä talot, sukutilat, omaisuus ja ainut, mitä jää, on satojen tuhansien velat, Ansakorpi kuvailee hätää. 

Millaisia viestejä Ansakorpi on saanut koronapandemian runtelemilta ihmisiltä? Millaisia terveisiä hän välittää valtion virkamiehille? Katso jutun alussa oleva video!