Korvauksia väkivallasta vaati lopulta kuollut mies.
Mies joutui syytteeseen kirveellä tehdystä törkeästä väkivaltarikoksesta. Tuomio herätti kysymyksen siitä, oliko syytöksen motiivina perintö.
Väitetty väkivallanteko sattui Päijät-Hämeessä vuoden 2024 jouluaattona. Muuan mies kertoi, että syytetty oli ollut hänen asunnossaan ja yllätyksellisesti hyökännyt hänen kimppuunsa lyöden kirveen hamarapuolella useita kertoja päähän. Uhrille oli aiheutunut tästä muun muassa luuhun asti ulottuva haava silmäkulmaan sekä haavoja korviin ja päälaelle. Vammat vaativat ompeleita.
Miehen kertoman mukaan hän oli silmittömän väkivallan aikana päässyt livahtamaan turvaan ulos asunnostaan.
Päätodisteena kuolleen miehen kertomus
Oikeudessa näyttönä oli lääkärinlausunnon lisäksi lähinnä uhrin tutkinnassa videoitu kertomus, sillä tämä oli kuollut ennen käräjäoikeuden pääkäsittelyä.
Käräjäoikeus kiinnitti huomiota siihen, että uhrin suppeahko kertomus ei selitä, miten hän olisi livahtanut pakoon ahtaasta asunnostaan kesken väkivallan. Mies oli kertonut syytetyn myös sotkeneen hänen asuntoaan, mitä käräjäoikeus valokuvien perusteella piti epätodennäköisenä, ellei jopa mahdottomana. Kertomuksen puutteita saattoi selittää se, että uhri oli jouluna hyvin päihtynyt.
Syytetyn oikeuksien näkökulmasta erityisen ongelmallista oli se, ettei kuollutta miestä luonnollisesti ollut mahdollista vastakuulustella.
Oikeus kiinnitti huomiota myös siihen, miten uhri selvisi niinkin vähäisillä vammoilla ja oliko kirveessä verta, kun sitä ei poliisin tekemässä tutkimuksessa ainakaan mainittu löydetyn. Oikeudenkäynnissä tuotiin esille myös tutkinnan puutteita: Varsin pian väitetyn teon jälkeen kiinni otetusta miehestä ei ollut esittää kuvia, hänen vaatteistaan ei tiettävästi ollut etsitty verijälkiä eikä uhrin asunnosta ollut etsitty kertomusta tukevia juomalaseja tai pulloja, saati tutkittu niistä löytyvää DNA:ta.
Kun näyttö jäi lähinnä kuolleen miehen kertomuksen varaan, päätti käräjäoikeus hylätä 1950-luvulla syntyneen miehen syytteen törkeästä pahoinpitelystä.
Tuomioistuin myös nosti tuomion lopussa esille seikan, joka kiinnitti asiassa sen huomion.
– On kuitenkin huomattavaa, että [uhri] on kuulemisessaan ilmoittanut vaativansa 10 000 euroa, kun juuri tämän summan [mies] oli aiemmin päivällä kertonut saavansa perintönä, oikeus pohti.
Ratkaisu on lainvoimainen.
