(Warner Music Finland)
Suomalaisen Eva Louhivuoren ja ranskalaisen Emmanuel Laudicin debyyttialbumi on salakavalasti koukuttavaa kuunneltavaa. Pariskunta on tehnyt itsensä tunnetuksi matkustamalla ja pitämällä samalla jonkinmoista matka- ja musiikkiblogia. Juuri matkustamisesta tuntuu olevan kysymys tällä levyllä. Ainakin tunnelma on aivan kuin oltaisiin tien päällä, jonkinlaisella musiikillisella road tripillä.
Manun lauluääni on erittäin myyvä ja kaupallisenoloinen, Evan boheemi ääni miehen rinnalla kuulostaa aivan ihanalta. Duo soi erinomaisesti yhteen, mutta molemmat kuulostavat hyviltä myös erikseen. Aluksi levy tuntuu tyhjänpäiväiseltä nuorisomusiikilta, mutta jostain syystä levy jää soittimeen viikoksi ja sitä on pakko kuunnella uudelleen ja uudelleen. Kappaleet huumaavat pikku hiljaa ja yllättäen.
Kaksikon albumi on erittäin hieno debyytti, sillä se kuulostaa hyvin itsevarmalta ja rohkealta teokselta. Manun laulu tuo välillä mieleen Red Hot Chili Peppersin Anthony Kiedisin, Evan puolestaan Lacuna Coil –bändin Cristina Scabbian. Levy on kauttaaltaan hyvin rauhallinen, jopa unenomainen. On hienoa, ettei kappaleilla yritetä liikaa tai mahtailla, vaan taso pysyy yhtä hyvänä alusta loppuun. Tunnelma on – kuten viimeisen Melancholia–kappaleen nimikin sanoo – melankolinen, muttei kuitenkaan surullinen tai ahdistava. Levyä kuunnellessa tulee todella hyvä olo.
Levyn aloittaa hieno Feet in the Water –biisi, joka tuo esiin Evan laulun raikkaana ja haaveilevana. Kun Manu yhtyy mukaan, se ei tapahdu mahtipontisesti, vaan hyvin luonnollisesti. Säestys on ihanan yksinkertaista, akustinen kitara kruunaa kaiken. Stars–kappaleella kuullaan muutama lause ranskaa ja se kuulostaa tosi hyvältä samoin kuin biisiä säestävä Anni Elif Egecioglun soittama sello. Hold On on mukavan pelkistetty kipale, johon oman mausteensa tuo Evan veljen soittama trumpetti sekä sello. Erinomainen tunnelma! puolestaan on hitusen letkeä, bluesihtava meininki. Kitara kuulostaa iloisen alakuloiselta.