Kun Kari Vepsä kuuli sairastavansa syöpää, hänen piti olla viidessä minuutissa esiintymislavalla. Juuri laulamisesta ja ratsastamisesta hän kuitenkin sai myös voimaa taistella kuolemanpelkoa vastaan. Kari muistuttaa, että pieni verikoe vuodessa voi pelastaa monen miehen hengen.
– Se oli kuin olisi turpaansa saanut.
Kari Vepsä muistelee näin vuoden 2011 tammikuuta. Hän istui tuolloin laivan hytissä, vastasi kirurgin puheluun ja sai kuulla sairastavansa eturauhassyöpää.
– Olin keikkamatkalla. Minulla oli viisi minuuttia aikaa kasata itseni ja mennä lavalle laulamaan, Kari kertoo.
Ja niin hän teki.
– Olen luonteeltani positiivinen. Kunhan laulu soi ja pysyn hevosen selässä, niin kaikki on hyvin. Minulla ei ollut mitään outoja tuntemuksia tai kipuja.
Robottileikkaukseen
Diagnoosi oli seurausta rutiininomaisesta terveystarkastuksesta. Kari oli käynyt sellaisissa oma-aloitteisesti vuoden–kahden välein. Tarkastuksissa mitattiin myös PSA-arvo, josta syöpä paljastui.
– Aloin heti jutella lääkärin kanssa hoitomahdollisuuksista. Parhaaksi vaihtoehdoksi minulle todettiin robottileikkaus.
Kari joutui odottamaan leikkaukseen pääsyä toukokuun alkuun asti.
– Syöpä oli mielessä koko ajan – onhan se jo pelkkänä sanana merkinnyt aina kuolemaa.
Leikkauksen sujuminen jännitti, mutta lopputulos oli hyvä.
– Syöpä saatiin kokonaan pois. Robottileikkauksessa kasvain pystytään poistamaan hyvin tarkasti pienestä aukosta sisään menemällä. Koko homma tehdään tietokoneella. Ihmisen käsiä ei ole mukana ollenkaan – kirurgi hoitaa leikkausta kopissa.
Kolmessa viikossa ratsailla
Kari toipui leikkauksesta hyvin.
– Pari ensimmäistä päivää tunsin itseni huonovointiseksi. Mutta jo kolmen viikon päästä pääsin hevosen selkään ja keikoille laulamaan, tosin jakkaralla istuen, Kari naurahtaa.
Koska syöpä osoittautui ärhäkäksi, Karille annettiin varmuuden vuoksi sädehoitoa.
– Ajoin sitä varten Helsinkiin joka arkipäivä 36 kertaa. Sivuvaikutuksia ei pientä väsymystä lukuun ottamatta ilmennyt. Jos olisin joutunut sytostaattihoitoon, tilanne olisi luultavasti ollut toinen.
– Pahinta syövässä oli pelkkä tieto siitä. Hoidot eivät olleet niin rankkoja.
Pysyviäkään vaikutuksia ei jäänyt.
– Koska virtsaputkeni oli katkaistu ja virtsarakko siirretty toiseen paikkaan, virtsanpidätyskyky oli aluksi poissa. Sitä piti harjoitella tosi paljon, Kari sanoo.
Voivottelu ei auta
Karille tarjottiin terapiaa ja keskusteluapua, mutta hän ei kokenut tarvitsevansa niitä.
– Minulle parhainta terapiaa olivat ratsastaminen ja laulaminen. Mielestäni sairastuneen täytyy pitää kiinni normaalista elämästä eikä jäädä voivottelemaan.
Aluksi Kari kävi kontrolleissa kolmen kuukauden välein.
– Nyt väli on pidentynyt puoleen vuoteen, kohta vuoteen. Sille ei voi mitään, että ne jännittävät aina.
Keikoilla kohtalotovereita
Karin elämä on jatkunut syövän sairastamisen jälkeen periaatteessa samanlaisena kuin ennenkin.
– Tosin arvostan elämää enemmän. Syön terveellisemmin ja annan itselleni enemmän aikaa. En murehdi kaikesta pienestä.
Kari on puhunut sairaudestaan avoimesti myös julkisuudessa. Eikö koskaan ole tuntunut siltä, ettei yhtään jaksaisi?
– Ei koskaan. Päinvastoin. Tästä sairaudesta pitää puhua enemmän, koska se on niin hiton yleinen. Lähes joka keikalla luokseni tulee miehiä kertomaan omia kokemuksia eturauhassyövästä, Kari sanoo.
– Monen suomalaisen miehen periaate on, että sairaalaan tai lääkäriin ei mennä kuin viimeisessä pakossa. Syövän kanssa pitää toimia päinvastoin. Kukaan ei tule kotoa hakemaan. On helppoa käydä pienessä verikokeessa kerran vuodessa – jo se pelastaa monta ihmistä. Jokainen päivä on loppuelämämme ensimmäinen, Kari sanoo.
Studio55.fi/Piia Simola
Lääkäri: 50 vuotta täyttäneiltä miehiltä otettava PSA-verikoe
Tämä yleinen miesten sairaus voi johtaa impotenssiin – Seksittömyys terveyden hinta?
Aivoverenvuodosta selviytynyt Airi: Vielä ei ollut minun aikani
Eturauhassyövän kokenut Hannu: Ystävien kommentit satuttivat
Eturauhassyöpä ei ole seksitauti
Mies, osaatko varoa tätä syöpää?
Julkinen terveydenhoito olisi antanut Vesan kuolla – Raha pelasti hengen