Eric Clapton - Slowhand.
Eric Patrick Clapton syntyi 30. maaliskuuta vuonna 1945 Ripley-nimisellä paikkakunnalla Surreyssa Englannissa. Hän asui koko lapsuutensa isovanhempiensa luona. Clapton aloitti kitaransoiton teini-iässä, ja alusta lähtien hänen suosikkejaan olivat mustat rock?n?roll- ja blues-legendat, kuten Bo Diddley, Chuck Berry, Big Bill Broonzy, Brownie McGhee, Howlin Wolf, Blind Willie Johnson, Muddy Waters ja etenkin Robert Johnson. Eric liittyi ensimmäiseen yhtyeeseensä The Roosters vuonna 1963, mutta ryhmä hajosi jo saman vuoden aikana. Tämän jälkeen oli vuorossa parin kuukauden pesti Casey Jones and the Engineers -ryhmässä.
Vuoden 1963 lopulla Claptonin tie kuuluisuuteen alkoi aueta, kun hän pääsi Anthony Tophamin tilalle rhythm & blues -pohjaista musiikkia esittäneen The Yardbirds -yhtyeen pääkitaristiksi. The Yardbirds pääsi esiintymään vakituisesti lontoolaisella The Crawdaddy-klubilla, jossa Rolling Stones oli juuri luonut nimeä itselleen. Yardbirdsissä Claptonin maine kitaristina alkoi kasvaa ja hän sai lempinimen "Slowhand". Clapton ei kuitenkaan ollut tyytyväinen yhtyeen musiikilliseen linjaan, joka alkoi muuttua yhä enemmän pop-musiikin suuntaan.
Clapton itsekin tunsi olevansa hämmentynyt ja epävarma siitä, mihin suuntaan hän oikeastaan halusi kehittää soittotyyliään. Oli kuitenkin varmaa, että The Yardbirdsissä Clapton ei voinut kehittyä soittajana. Kun yhtye alkoi pop-listamenestyksen toivossa levyttää For Your Love -singlen kaltaista materiaalia, Clapton jätti ryhmän maaliskuussa 1965.
Clapton liittyi saman tien John Mayall's Bluesbreakers -yhtyeeseen, joka soitti oikeaoppisempaa bluesia. Tässä vaiheessa Claptonin jumalointi alkoi toden teolla, ja "Clapton Is God" -tyyliset iskulauseet kuvasivat miehen mainetta kitaristina. Claptonin silloista kitaransoittoa voi kuulla vuoden 1966 albumilla Bluesbreakers.
Clapton oli kuitenkin valmis uusiin haasteisiin ja perusti kesällä 1966 yhdessä Mayallin bändistä tuttujen basisti Jack Brucen ja rumpali Ginger Bakerin kanssa uuden yhtyeen nimeltä Cream. Kohuttu super-yhtye levytti (live-julkaisut mukaan lukien) kuusi albumia ja pari singlehittiä, mutta hajosi sisäisiin kiistoihin vuoden 1968 loppupuolella. Viimeistään Cream-aikoina Claptonista oli tullut supertähti, ja tässä vaiheessa hän aloitti vierailut muiden kuuluisien artistien levyillä, kuten Beatlesin valkoisella albumilla ja Aretha Franklinin Lady Soul -LP:llä.
Seuraavaksi oli vuorossa Blind Faith -niminen kokoonpano, johon kuuluivat Claptonin ja Ginger Bakerin lisäksi Stevie Winwood ja Rick Grech, mutta tämä projekti ei saanut mainittavampaa menestystä. Vuoden 1969 lopulla Clapton ryhtyi yhteistyöhön Delaney and Bonnie and Friends -yhtyeen kanssa, ja tuloksena oli ensin debyyttisooloalbumi Eric Clapton ja myöhemmin Derek and The Dominos -ryhmän syntyminen. Delaney & Bonnien taustaryhmästä uuteen yhtyeeseen tulivat Bobby Whitlock (kosketinsoittimet), Carl Radle (basso) ja Jim Gordon (rummut).