(RCA)
(RCA)
Tämä levy kuulostaa ylituotetulta. Chris Daughtryn ääntä ei ole tarkoitettu kuulostamaan siloitellulta, mutta tällä levyllä se on saatu hiottua lähes tylsäksi saakka. Särmättömäksi on hiottu myös bändin soundi.
Kokonaisuutena Break the Spell on Daughtryn aiempiin albumeihin verrattuna vain tyydyttävää tasoa. Älä anna arvosanan hämätä, sillä bändi on asettanut Daughtry- ja Leave This Town -levyillään riman niin kauas ylös, että bändin kolmosalbumin voi todeta olevan onnistunut kokonaisuus, ja hyvää tasoa verrattuna muihin jenkki-pop rock -genren edustajiin.
Koska me kaikki pidämme hyvästä musiikista, jätän levyn täyteraidat erittelemättä. Mainitsenkin levyn parhaimmistona kipaleet Crawling Back to You, Gone Too Soon, Everything But Me ja Maybe We’re Already Gone, joista kaksi viimeistä ovat kuultavissa vain albumin “deluxe”-versiossa. Mainituissa kappaleissa Chris pääsee täräyttämään kuulijan tärykalvoille monipuolista ääntään laajasti ja ylihiottu soitto jää sivuosaan.
Daughtry (laulaja Chris, basisti Josh Paul, rumpali Robn Diaz, kitaristit Josh Steely ja Brian Craddock) oli tullut ennen tätä levyä urallaan vaiheeseen, jolloin heillä oli kolme vaihtoehtoa: ylittää aiempien levyjen taso vanhalla tyylillä, tehdä jotakin aivan muuta ja uutta musiikillisesti – välittämättä myyntiluvuista, tai pelata varman päälle ja luottaa omaan perustekemiseen.
Kaupalliseen menestykseen tähtäävän levy-yhtiön alaisuudessa ei ilmeisesti tässä vaihessa uraa ollut näistä mahdollista valita kuin yksi: Daughtryn suurilukuinen fanipohja sai takuuvarman platan, joka ei suututa ketään ja myy sen verran, että kassa kilisee ja levykihot lihovat.
Myyntiluvut osoittavat, että levy on hyvä. Se avasi brittilistalla sijalla 67 ja vastaavasti jenkeissä komeasti kahdeksanneksi. Kultalevymyynnin raja (500 000 kpl) ylittyi Yhdysvalloissa vajaassa kuukaudessa.
Jos Daughtryn tulevaisuudesta voi jotain ennustaa, voi sanoa, että mahdollisen seuraavan levyn teko tulee olemaan taas suuri haaste. Kundien - tai levy-yhtiön - pitää taas päättää kolmen perusfundamentin väliltä: superlevy, jotain ihan uutta, vai varma raha.
Orkesterilla on käytännössä koko Eurooppa vielä valtaamatta. Siksi en uskaltaisi pelata enää varman päälle.