USA 1999. Käsikirjoitus ja ohjaus: Kimberly Peirce. Tuotanto: Jeffrey Sharp, John Hart ja Eva Kolodner. Kuvaus: Jim Denault. Leikkaus: Lee Percy. Pääosissa: Hilary Swank, Cloë Sevigny, Peter Sarsgaard, Brendan Sexton III, Alison Folland, Matt McGrath, Rob Campbell, Jeannetta Arnette. Kesto: 119 min.
Maailma on astunut ison askeleen eteenpäin. Hilary Swank voitti tänä vuonna Golden Globen ja Oscarin pääosasuorituksestaan Brandon Teenana (1972-1993), tyttönä joka eli poikana Nebraskassa ja joka tämän vuoksi lopulta murhattiin. Voi vain toivoa, että voittojen ansiosta Boys Don't Cry'n näkee mahdollisimman moni; paitsi että teos on yksi tärkeimmistä merkkipaaluista mitä suvaitsevaisuuden ja moniarvoisuuden eteen on tehty, se on intensiivisyydessään harvinaisen vavahduttava elokuvaelämys. Lisäksi tekijät ovat nuoria ja puolituntemattomia lahjakkuuksia, jotka ovat panneet itsensä täysillä likoon: etenkin Swankin ja ohjaaja-käsikirjoittaja Kimberly Peircen läpimurto etsii vertaistaan.
Teena Brandon alias Brandon Teena on 20-vuotias nainen, joka tuntee olevansa mies. Hän haluaisi sukupuolenvaihdosleikkaukseen, mutta se on kallista. Serkkunsa kanssa Lincolnissa elävä Brandon pakenee tililleen kertyneitä pikkurikoksia ja päätyy varsinaiseen tuppukylään, Falls Cityyn, missä kukaan ei häntä tunne. Karismaattinen kulkuri herättää ympäristönsä välittömän ihailun, ja löytää molemminpuolisen rakkauden nuoren tehtaassa työskentelevän Lanan (Cloë Sevigny) kanssa.
Uudessa kaveripiirissä Brandonin miehuuden panevat testiin kaksi entistä linnakundia, Lanan omistushaluinen ex John (Peter Sarsgaard), ja pyromaniasta innostunut Tom (Brendan Sexton III). Muualta tuleva ja eteenpäin pyrkivä Brandon edustaa pysähtyneen tehdaskaupungin köyhälistölle jotakin aivan uutta ja erilaista, unelmaa vapaudesta. Perheeseensä ja tulevaisuudettomuuteensa kyllääntynyt Lana näkeekin hänessä mahdollisuuden muutokseen, ja Brandon puolestaan tuntee ensimmäistä kertaa tulevansa hyväksytyksi omana itsenään. Unelmien musta kääntöpuoli alkaa kuitenkin paljastua, kun John ja Tom saavat vihiä Brandonin todellisesta identiteetistä.