Valmistusvuosi 1988. Ohjaus Newt Arnold. Tuotanto MGM. Kuvaformaatti 16:9 Anamorfinen Widescreen 1.85:1. Ääni Dolby Surround. Kesto 99 min.
Kasariactionit ovat allekirjoittaneen guilty pleasure, luurangot kaapissa. Tästä täydellinen esimerkki on Bloodsport, belgialaisen karatetähden Jean-Claude Van Dammen ensimmäinen tähtirooli. Van Damme on yksi kautta aikojen huonoimmista näyttelijöistä, joka on voinut liittää nimensä perään tittelin movie star. Toki Van Damme vuosien varrella jopa kehittyi, niin paljon kuin se vaan oli mahdollista. Sen minkä Van Damme näyttelijänlahjoissa menetti, hän otti takaisin hyvällä fysiikallaan ja itämaisten taistelulajien osaamisellaan.
Bloodsportin juoni on helppo: USA:n armeijan upseeri Frank Dux (Van Damme) lähtee vastoin määräystä Hongkongiin osallistuakseen vaaralliseen Kumite-turnaukseen. Vastassa on hurjia aasialaisia mestaritaistelijoita, omalla puolella tyypillinen öykkärijenkki, perässä pari armeijan tyyppiä ja lisukkeena vielä naistoimittaja romanttista puolta tarjoamassa. Sitten hutkitaan ja mätkitään ja riehutaan, kunnes Kumiten voittaja on selvillä.
Bloodsportissa nähdään uskomattoman huonoja näyttelijäsuorituksia, varsinkin nuorta Frankia näyttelevä Pierre Rafini on järkyttävän huono. IMDb:stä katsoessa ei herran kohdalla muita tuotoksia lue. Ilmeisesti hän huomasi tulevaisuuden uran olevan jossain muualla kuin Hollywoodissa.
20 vuotta sitten, ennen internetiä ja dvd-julkaisuja Kumite saattoi näyttää todella rajulta verrattuna esim. nyrkkeilyyn. Nykyään samaa taistelua näkee USA:ssa ultimate fightingin muodossa parhaaseen katseluaikaan kaapelikanavalla. Mutta olisiko se ollut mahdollista ilman Van Dammea ja muita action-sankareita, jotka 80-luvulla tekivät näitä leffoja?
Ei lisukkeita.
Leffa: ***
Levy: -
Teksti: Toni van der San