Aviomies kuoli heroiiniin – leski vetoaa nyt tuomitsijoihin: "Tuokin ihminen on jonkun aviomies tai veli"

8:19
Petri Engblom käytti huumeita käytännössä koko aikuisikänsä. Se alkoi ”nuorten hauskanpitona”, mutta johti läheisten, terveyden, vapauden ja kodin menettämiseen. Miten Petri pääsi kuiville? Hän kertoi tarinansa 2018.

Sarah menetti aviomiehensä huumeille. Nyt hän haluaa vähentää huume- ja mielenterveysongelmiin liittyvää häpeää.

Sarah Keast avioitui miehensä Kevinin kanssa vuonna 2005. Juuri ennen häitä mies sai ahdistuskohtauksen.

– Kun nyt ajattelen asiaa ajan ja tilan tuoman selvyyden turvin, (näen, että) silloin kaikki alkoi säröillä, Sarah kuvasi Good Morning American haastattelussa.

Vain 11 vuotta myöhemmin Kevin oli kuollut.

Aviomies olikin koukussa huumeisiin

Vuosien varrella Kevinin mielenterveys horjui. Hän yritti itsemurhaa ja kävi terapiassa. Vuonna 2008 Sarahille selvisi, että hänen aviomiehensä on myös koukussa huumeisiin: Kevin löytyi kotoa sinisenä ja elottomana, ja Sarah soitti apua.

– Ensihoitajat elvyttivät häntä ja kysyivät: "Mitä olet ottanut?" Ja Kevin vastasi "heroiinia". Siten sain tietää, Sarah muistaa.

Parin 16 vuoden suhteesta seitsemän vuoden ajan Kevin kamppaili huumeidenkäytön kanssa. Toisinaan hän kykeni olemaan ilman huumeita vuosia, mutta sortui sitten uudelleen. Kodista löytyi huonosti piilotettuja neuloja.

Vain harvat lähipiirissä tiesivät, mitä mies käy läpi. Kevin häpesi tilaansa, mutta Sarah vertasi sitä syöpään: jos Kevinin syöpä uusisi, jättäisikö hän miehensä? Ei.

"En usko, että edes sanoin 'rakastan sinua' ennen kuin hän lähti"

Vuonna 2016 Sarah sai jälleen kerran tietää, että Kevin käyttää jälleen heroiinia. Sarah vietti lasten kanssa aikaa perheen mökillä, ja Kevin tuli vierailulle. Sarah alkoi epäillä.

Sarah ja Kevin perheineen. Jos julkaisu ei näy, katso se täällä.

Kevin ei kuitenkaan tunnustanut huumeidenkäyttöä, vaikka Sarah näki neulanjäljen hänen käsivarressaan.

– Hän kielsi sen. Olin täynnä raivoa, Sarah muistaa.

– En usko, että edes sanoin "rakastan sinua" ennen kuin hän lähti.

Kevinistä ei kuulunut koko iltana; hän ei edes soittanut parin lapsille hyvänyönpuhelua. Mies tuntui kadonneen maan alle, ja hän oli päivien ajan kadoksissa. Sarah yritti pysyä positiivisena, mutta tiesi sydämessään, että Kevin on kuollut.

Lopulta poliisi löysi Kevinin kotoa. Hän oli menehtynyt.

"Yhteiskunta ei tuomitse ihmisiä, jotka hakevat apua diabetekseen"

Nyt perheen lapset ovat 5- ja 8-vuotiaita. Sarah huolehtii heistä yksin. Miehensä kuoleman jälkeen hän jätti entisen työnsä ja vetää nyt mielenterveyteen keskittyvää yritystä Torontossa.

Jakamalla perheen tarinan Sarah haluaisi kertoa muille, että addiktio on vain yksi osa ihmistä. Moni kuitenkin häpeää riippuvuuttaan niin paljon, ettei kykene hakemaan apua. Sarah haluaisi vähentää stigmaa eikä esimerkiksi puhu miehestään addiktina, vaan "henkilönä, joka käyttää huumeita". 

– Yhteiskunta ei tuomitse ihmisiä, jotka hakevat apua diabetekseen tai syöpään. Addiktio ja mielen sairauskin ovat sairauksia, Sarah muistuttaa.

– Tuokin ihminen on jonkun aviomies, veli tai poika. Meidän täytyy nähdä ihminen kokonaisuutena. Kevin oli paras ystäväni, hän tunsi minut parhaiten koko maailmassa ja hänen kanssaan oloni oli mukavin ja tunsin oloni turvalliseksi.

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja