AVA testasi pukeutumisneuvonnan: Löytyikö vaateongelmiin ratkaisu?

Henkilökohtainen pukeutumisneuvonta on muualla Euroopassa arkipäivää, mutta Suomessa palvelu on vasta ottamassa tuulta alleen. Dress You Up -yrityksen pukeutumisneuvoja Kikka Seppä vakuuttaa, ettei neuvonnassa muuteta asiakkaan omaa persoonaa, vaan tuodaan hänen parhaita puoliaan esille pukeutumisen keinoin.

– Nostetaan vain esille sitä omaa juttua yhteistyössä asiakkaan kanssa. Tapaamista lähdetään rakentamaan asiakkaan toiveiden ja tarpeiden mukaisesti. Työ on hyvin personal training -tyyppistä, Seppä sanoo.

Kaksi eri ikäistä naista testasi pukeutumisneuvonnan. Millainen kokemus oli ja kenelle naiset palvelua suosittelisivat?

Nainen, 30:

Kaipasin pukeutumisneuvonnasta lähtökohtaisesti siistiä työvaatetta, joilla pärjäisi myös edustustilaisuuksissa. Liian usein hiihdän farkuissa ja perusneuleessa. Kuten monella naisella, minullakin on kompleksi takapuolestani – välttyäkseni vaatekriiseiltä investoin suorien housujen tai hameiden sijasta yleensä farkkuihin niiden helppouden takia. Erilaisia huiveja käytän melko usein, mutta muuten olen huono asusteiden kanssa. Rakastan värejä, mutta en oikein uskalla yhdistellä niitä toisiinsa.

Tapaan pukeutumisneuvoja Kikka Sepän Helsingin Stockmannin naistenvaateosastolla. Ensin selvitämme vartalotyyppini ja vuodenaikavärini. Sepän vedettyä päälläni olevaa löysää puseroa tiukemmalle ja mittailtua hartioiden ja lantion suhdetta toisiinsa, saan kuulla olevani onnellinen tiimalasivartalon omistaja. Vyötäröä kannattaa kuulemma ehdottomasti korostaa. Vuodenaikavärikseni paljastuu syksy, joten vaatevalinnoissa kannattaa suosia lämpimiä sävyjä, jotka tuovat väriä kasvoille.

Ilmoitan nolostellen heti kärkeen olevani melko nuuka shoppailija – pusero saa olla aika kiva, että raaskin maksaa siitä neljääkymmentä euroa enempää. Seppä kuitenkin muistuttaa, että nyt katsotaan hintalappua enemmän sitä, minkä tyyliset vaatteet minua pukevat – voinhan sitten soveltaa oppejani myöhemmin vaatteisiin, joiden hintakin on mielestäni kohdallaan. Lähdemme kiertämään naistenvaatemerkkien kirjoa läpi ja Seppä poimii tottuneesti vaatteita mukaan. Muutama vaatekappale ei puhuttele minua laisinkaan, mutta suostun kokeilemaan. Valitsen mukaan pari mielestäni kivanväristä paitaa. Lopulta sovituskopissa on melkoinen vaatteiden vuori; suoria housuja, mekkoja, puseroita, boleroita ja bleisereitä. Sovittaminen on kuitenkin huomattavasti mukavampi urakka, kun apuna on muodin ammattilainen. Sen lisäksi, että saan mielipiteen asun toimivuudesta, minun ei tarvitse kerta toisensa jälkeen lähteä itse etsimään toista kokoa tai väriä, jos sellaista kaipaan.

Huomaan yllättyväni positiivisesti; nekin puserot, jotka henkarissa näyttivät oudolta, ovat päällä ihan erinäköisiä. Todella kivoja! Tykästyn erityisesti Sepän tarjoamiin pirteisiin väriyhdistelmiin. En olisi keksinyt yhdistää esimerkiksi oranssia toppia tummanvioletin boleron kanssa – suoraan sanottuna en olisi edes suostunut vetämään tätä komboa ylleni ilman kannustusta – mutta väriyhdistelmä toimii. Löydän myös ihanat mustat, kapealahkeiset housut, jotka istuvat täydellisesti. Hinta on kuitenkin niin tyyris, että housut jäävät toistaiseksi hyllyyn. Seppä näyttää, kuinka paljon pelkällä vyöllä voi pelastaa ja minkälaisilla vaatevalinnoilla kroppani mallia saa paremmin esille.

Kaiken kaikkiaan sovittamistani vaatteista suurin osa on onnistuneita kokonaisuuksia, muutamaa tätimäistä lookia lukuun ottamatta, mitkä Seppä itsekin tyrmää epäimarteleviksi. Jos kukkaro olisi antanut periksi, olisin jo tällä tapaamisella löytänyt todellisen vaatearsenaalin niin töihin kuin juhlaan. Ostopakkoa ei pukeutumisneuvonnassa ole, mutta eräs mekko minun oli lopulta pakko ostaa – se osoittautui liian hyväksi jätettäväksi rekkiin roikkumaan. Hintava mekko oli kaikeksi onneksi alennuksessa ja järkeilin itselleni laadun kestävän ikuisesti. Materiaali ja värit olivat mekossa kohdallaan – ja ennen kaikkea vartaloni näytti nimenomaan tiimalasilta ja todellista hoikemmalta. Mikäs sen parempi ostomotivaattori! Tosin ihan hirveästi tuo mekko päällä ei kuitenkaan syödä.

Suosittelen henkilökohtaista pukeutumisneuvontaa kaikille vaateongelmien kanssa painiville, myös miehille. Palvelu on melko kallis, mutta toisaalta tapaamisessa saatua tietoa ja vinkkejä voi hyödyntää tulevaisuudessa ja näin ollen näyttää tyylikkäältä jatkossakin, ei vain yhden shoppailukerran jälkeen.

Nainen, 24:

Kiinnostuin pukeutumisneuvonnasta siksi, että olen vuosikaudet pukenut ylleni melkeinpä pelkästään mustaa. Viime kesän jälkeen olen varovaisesti kokeillut tavallista rohkeammin harmaita ja valkoisiakin vaatteita ja minua kiinnosti se, että saisiko pukeutumisneuvoja minut laajentamaan värirepertuaariani. Näin kuitenkin sieluni silmin itseni sullottuna johonkin erityisen kirkkaanväriseen ihanaan naiselliseen leninkiin – joka ei kuvastaisi minua ja minun tyyliäni tipan vertaa. Kauhunsekaisin tuntein tapasin Kikka Sepän Helsingin Stockmannin naistenvaateosastolla – mustanpuhuvaan asuuni sonnustautuneena.

Värirepertuaarini niukkuuden ja tarkkuuteni vuoksi olen varmasti yksi hankalimmista asiakkaista, joita pukeutumisneuvoja voi kohdata, sillä kaikille suositellaan värejä. Ongelmallisuuteni ydin lieneekin siinä, että kyse ei ole siitä, ettenkö uskaltaisi valita ylleni värejä, vaan siinä, etten yksinkertaisesti pidä väreistä.

Kuten jo etukäteen arvasin, pukeutumisneuvoja lähtikin heti ehdottelemaan minulle värejä pelkkien mustien tai vähintäänkin tummien vaatteiden sijaan. Ensimmäistä kertaa vedin ylleni todella jotain pinkkiä ja jotain keltaista. Täytyy myöntää, että nuo kerrat olivat varmasti niitä ensimmäisiä ja viimeisiä kertoja – vaikka eivät värit ylläni niin kummallisilta näyttäneet kuin mitä olin kuvitellut. Kun käyttää etenkin kasvoja vasten sävyjä, jotka sopivat omaan ihonväriin, tulevat kasvojen sävyt aivan uudella tavalla esiin. Suosittelen kokeilemaan!

Sovitin myös useampia mustia ja valkoisia vaatekappaleita ja asusteita, joiden joukosta löysin useita suosikkeja. Oman vartalomallin tunnistaminen todella vaikuttaa siihen, miten vaatteet istuvat ja millaisia asuja kannattaa suosia. Seppä antoikin muutaman kullanarvoisen neuvon siihen, kuinka oman vartalon parhaita puolia voi korostaa oikeilla leikkauksilla. Ammattilainen sai minut avaamaan silmäni myös sen suhteen, kuinka paljon mielenkiintoisia asusteita – kuten liivejä ja boleroita – tänä päivänä onkaan tarjolla.

Sain tapaamiselta paljon, vaikkei minua jatkossakaan tulla näkemään sinapinkeltaisessa tai pinkissä asussa. En ole enää yhtä ennakkoluuloinen vaatteiden ja värien suhteen ja tajusin, että joskus voi olla hyvä kokeilla myös vaatekappaleita, jotka eivät ensinäkemältä tunnu omilta, mutta joissa joku tekijä kiehtoo. Täytyy myöntää, että olen rohkeammin valinnut ylleni tapaamisen jälkeen mustan rinnalle harmaatakin – kehitystä on siis tapahtunut!

Suosittelisin pukeutumisneuvontaa aroille pukeutujille tai pukeutujille, joilla on vaikeuksia oman tyylin löytämisessä tai vaatekaapin täydentämisessä. Omiin jäykkiin tottumuksiini pukeutumisneuvonta ei vahvasti vaikuttanut, mutta oli toisaalta mielenkiintoista kokemuksen kautta huomata, kuinka oma vaatemakuni ja etenkin värirajoitteisuuteni on osa identiteettiäni. Vaikka kuka käskisi, niin minä en mustasta luovu. Onneksi musta väri on kuitenkin yksi minun vuodenaikaväreistäni.

Lue myös:

AVA

Kuvat: Shutterstock, kuvien henkilöt eivät liity juttuun