Kun ihmiset tänään kysyvät toisiltaan: "Uskotko horoskooppeihin?", he ehkä tietämättäänkin osuvat kysymyksen asettelussa aivan oikeaan. Alun perin astrologia on nimenomaan ollut uskonto - ja maailman vanhin sellainen, sillä se ollut olemassa aivan yhtä kauan kuin ihminenkin. Lue mitä muuta Maikkarin Helmi-sivuston juttu kertoo astrologiasta!
Primitiivisille esi-isillemme aurinko, kuu ja muut taivaankappaleet edustivat jumaluuksia, joita palvottiin ja pelättiin, ja joiden uskottiin tuovan mukanaan hyvää tai pahaa, onnea tai vastoinkäymisiä.
Nykymuotoisen astrologian synnyinpaikkaa ei voida nimetä, sillä se syntyi hyvin samanaikaisesti eri puolilla maailmaa, lähes samankaltaisena kaikkialla, kulttuurista riippumatta. Jo 5000 vuotta sitten astrologiaa harjoitettiin ainakin Kiinassa, Etu-Aasiassa ja Etelä-Amerikassa, vaikka varsinaisena astrologian kehtona pidetäänkin Babyloniaa, Tigriin ja Eufratin laaksoa.
Jo muinaiset babylonialaiset...
Babylonialaiset tunsivat noin parisataa kiintotähteä ja tähtikuviota, tärkeimpinä niistä eläinradan kaksitoista merkkiä, jotka ovat meidän horoskooppimerkkimme. Niiden nimet ja symbolit ovat peräisin Babyloniasta, ja vanhimmat kirjalliset dokumentit niistä ovat jo vuodelta 3 500 eKr. Vanhimmissa dokumenteissa oli mukana yhdeksän merkkiä. Kaikki kaksitoista eläinradan merkkiä ovat olleet dokumentoituina noin vuodesta 500 eKr lähtien.
Auringon ja kuun lisäksi planeetta Venus oli ensimmäisille astronomeille - ja astrologeille - hyvin tärkeä. Tämä sekä aamu- että iltataivaan kirkas tähti muodosti auringon ja kuun kanssa vahvan kolminaisuuden, jota neljä kiertotähteä Jupiter, Saturnus, Merkurius ja Mars vahvistivat. Yhdessä ne kaikki muodostavat seitsemän kiertotähden käsitteen, ja luovat pohjan kaikkien tulevien uskontojen symboleille, myös kristinuskon pyhälle kolminaisuudelle.