Harva kantaa arkkua hautajaisissa kovin montaa kertaa elämässään. Hietaniemen hautauskappelin vahtimestari Hannu Aho neuvoo, miten tilanteessa toimitaan.
Kantajien lukumäärä
Arkunkantajia tarvitaan turvallisuussyistä kuusi. Joskus ollaan pärjätty neljälläkin, jos kantajia ei jostakin syystä ole ollut tarpeeksi ja arkku on ollut hyvin kevyt ja reitti haudalle helppo.
Standardikokoista eli kaksi metriä pitkää arkkua mahtuu kantamaan kahdeksankin henkilöä, jos useammat haluavat tällä tavalla osoittaa kunnioitustaan vainajaa kohtaan. Kahdeksan kantajaa voi olla hyvä määrä myös silloin, jos arkku on poikkeuksellisen painava.
Arkun mitan kannalta kymmenen kantajaa on jo mahdotonta – siihen ei vain mahdu.
Kantajien suhde vainajaan
Perinteisesti arkunkantajat ovat vainajan miespuolisia lähisukulaisia. Nykyään sukupuolietikettiä ei ole, ja nainenkin voi kantaa arkkua. Oikeastaan ainoa ongelma siinä on, että naispuolisen henkilön juhla-asuun kuuluvat usein korkokengät, mikä tekee kantamisesta hankalaa.
Naisten arkunkanto ei ole mitenkään yleistynyt. Olen urani aikana vienyt hautaan toista tuhatta arkkua, ja naisia on ollut kantamassa ehkä kymmenkunta. Tuntuu, että ihmiset pitäytyvät hautajaisissa mielellään perinteisissä ja konservatiivisissa tavoissa.
Myös pappi tai suntio voi kantaa arkkua. Tätä tapahtuu silloin tällöin, kun joku tehtävään ajateltu omainen tuleekin vaikka huonovointiseksi.
Arkunkantajien pukeutuminen
Arkunkantajien pukukoodi ei poikkea muusta hautajaisväestä. Usein siinä kuitenkin tähdätään yhdenmukaisuuteen. Omaiset saattavat esimerkiksi sopia, että kantajat pukeutuvat mustaan pukuun ja valkoiseen kaulaliinaan. Jos yhdellä on hanskat, niin sitten kaikki käyttävät hanskoja – samoin hatun kanssa, jonka käyttö on tosin nykyään harvinaisempaa.
Jos miehillä on hatut, ne saa laittaa päähän jo kappelissa tai kirkossa juuri ennen kuin arkkua lähdetään kantamaan. Tämä onkin ainoa hetki, jolloin mies saa pitää hattua päässä luterilaisessa kirkossa tai siunauskappelissa.
Kantajien paikat
Etiketti sanoo, että lähimmän omaisen tulisi kantaa arkkua vasemman puoleisessa päädyssä vainajan sydämen kohdalla.
Arkun päätypuoli on myös paikka, jonne kertyy kantotilanteessa suurin paino. Jos lähin omainen on esimerkiksi iäkäs ja fyysisiltä voimiltaan heikentynyt leski, paikkoja ilman muuta vaihdetaan niin, että päätypuoleen tulee joku nuorempi. Helpoin paikka kantaa on ihan keskellä. Suosittelenkin arkun keskikohtaa aina kokemattomille tai fyysisesti heikoille kantajille.
Jos lähimmän omaisen paikka on vainajan sydämen kohdalla, niin seuraavaksi lähin on siinä vieressä päätypuolessa. Muuten kantajien järjestyksellä ei ole kovin suurta merkitystä.
Jotkut saattoväet sopivat etukäteen keskenään hyvinkin tarkasti, kuka kantaa milläkin puolella ja missäkin päässä, mutta kaikki eivät. Silloin järjestys voi mennä vähän arpomiseksi ja ratketa vasta juuri ennen kuin lähdetään liikkeelle.
Kulkeminen kirkosta tai kappelista haudalle
Arkku kannetaan kappelista ulkopuolella odottavaan saattovaunuun. Se asetetaan paikoilleen niin, että haudalle kuljetaan arkun jalkopää edellä. Kun arkku on saattovaunuilla, kantajilla alkaa lepohetki. He odottavat, kunnes muu saattoväki on pukeutunut ja ottanut kukat ja asettunut arkun perään saattueeksi. Sitten lähdetään haudalle, arkku saattovaunujen päällä.
Saattovaunuilla pyritään menemään niin lähelle hautaa kuin mahdollista. Aina kovin lähelle ei kuitenkaan pääse. Jos hauta on keskellä pieniä kortteleita, arkku pitää kantaa sinne. Tässä vaiheessa arkkua lähdetään kantamaan päätypuoli edellä. Joskus jonkin kaivuuteknisen kysymyksen tai tilanpuutteen takia arkku on vietävä hautaan niin, että mennään vainajan jalat edellä koko matka, mutta se on harvinaista.
Arkun laskeminen hautaan
Arkku lasketaan hautaan niin, että pääpuoli tulee haudan hautakiven puoleiseen päähän. Kun arkkua lasketaan hautaan, vahtimestari antaa ohjeita. Yleensä käy niin, että toinen puoli kantajaryhmästä laskee arkkua liian nopeasti, jolloin arkku lähtee menemään vinoon. Jottei arkku putoa tai luiskahda ja jää vaikka puolitiehen poikittain, vahtimestarin tehtävä on neuvoa etenemään hitaammin.
Lopetus
Kun arkku on laskettu, vahtimestari neuvoo, kumpi puoli kantajista pudottaa kantoliinat hautaan ja kumpi puoli kerii ne sieltä ylös. Kun liinat on keritty, kantajat seisovat haudalla pienen hetken ja kumartavat haudan pohjalla olevalle vainajalle. Sitten he poistuvat, ja vahtimestari kerää kantoliinat saattovaunulle.
Ennen kuin vahtimestari laskee hautakannen paikoilleen jonkun omaisen kanssa, jotkut haluavat vielä heittää hautaan irtokukkia tai hiekkaa tai ottaa valokuvia. Varsinaiset kukkatervehdykset lasketaan yleensä jo kappelissa, ja haudalla ne vain asetetaan hautakannen päälle. Lopuksi pappi yleensä vielä rukoiluttaa omaisia ja veisauttaa virsiä. Vanhoihin tapoihin kuuluu myös lähiomaisten kuvaaminen kukitetun haudan äärellä.