Kesäkissojen surullisenkuuluisa kohtalo on tapetilla joka ikinen kesä. Lue koskettava runo kissasta, joka jätettiin oman onnensa nojaan kesän päätteeksi.
Tänäkin kesänä ihmiset hankkivat kesäiselle mökkikaudelleen suloistakin suloisemman kesäkissan väliaikaiseksi iloksi niin lapsille kuin aikuisillekin. Kesäkissan onneton kohtalo ja synkkä tulevaisuus on kuitenkin väistämättä edessä. Loman päättyessä tämä kissatoveri hylätään oman onnensa nojaan. Vaikka kissat ovatkin pikkupetoeläimiä ja niiden uskotaan selviävän kesät-talvet pyydystäen itselleen ruokaa, ne eivät selviä Suomen kylmästä ja karusta talvesta.
Monesti kissa jääkin naukumaan mökin oven taakse nälissään ja ikävissään: etenkin kissanpennut leimautuvat niistä huolta pitäneisiin ihmisiin – ne pitävät ihmisiä emonaan.
Kissan hankkiminen on suuri päätös: jos hiukankaan epäilet, että et voi antaa kissalle kotia jopa 20 vuodeksi, älä ota kissaa kesäksikään. Jos kuitenkin kesäkissan erehtyy ottamaan, silloin täytyy valmistautua viemään se syksyllä eläinlääkärille nukutettavaksi. Se on vähintä, mitä surullisen kesäkissan hyväksi voi tehdä.
Mökille jätetty
Tuijotti ovea pieni kissa, oli aivan hädissään.
Minä se täällä, avatkaa ovi, onhan jo pimeää.
On nälkä ja jano, unikin jo, minua paleltaa.
Tuo metsäkin huokuu pelottavasti, on jo kuurassa maa.
Ovi aukeni silloin, kun mansikat tuoksui, säteili taivas ja maa.
Ilo kaikui kallion kupeelta, sirkat soitteli viuluaan.
Älä hylkää minua!
