Äiti ilmestyi omiin hautajaiskuviinsa – tällaisia ovat kohtaamiset kuolleiden kanssa: "Kysyin, miten voin puhua hänen kanssaan, kun hän on kuollut"

Italialaistutkimuksen mukaan jopa 60 prosenttia vanhemmista, leskeksi jääneistä ihmisistä kokee niin sanottuja menetyksen aiheuttamia hallusinaatioita. Kuolleen läheisen voi kuitenkin aistia myös, vaikkei tämä olisi romanttinen kumppani.

Kysyimme lukijoiltamme, ovatko he koskaan aistineet edesmenneen läheisensä läsnäoloa. Tällaisia tarinat ovat!

Lue myös: Suomalaiset kertovat kohtaamisista kuolleiden läheistensä kanssa: "Hän tuli tarkistamaan, että minulla ja vauvalla oli kaikki hyvin"

"Olin silloin vanhainkodilla töissä, lepäilin petilläni lehteä katellen. Huomasin, että parvekkeen ovi aukeni raolleen, tunsin jonkun läsnäolon, sellaisen, jota en pelännyt. Mieleeni tuli, että ukki kävi sanomassa hyvästit, soitin tätille ja ukki oli kuollut samoihin aikoihin."
​​​​​​​– Nimimerkki Kaisa

"Tyttäreni menehtyi avopuolisonsa kanssa liikenneonnettomuudessa. Lähdin käymään paikan päällä hyvän ystäväni (joka on miltei perheenjäsen) kanssa. Tunsimme molemmat rauhan valtaavan paikan päällä, ja meille molemmille tuli voimakas kokemus, että menehtyneet viestittivät heillä olevan kaikki hyvin, ja että meidän ei pitäisi surra. En ystäväni kanssa keskustellut tästä kolaripaikalla, vaan vasta myöhemmin, kotiin palatessamme. Käytyäni paikalla seuraavana päivänä mieheni kanssa, paikka oli selvästi tyhjä. Kokemuksia on muitakin läheisten kuoleman yhteydessä, mutta tämän koki kaksi ihmistä yhtä aikaa. "
​​​​​​​– Nimimerkki Annukka

"Ennen äitini hautajaisten alkamista veljeni otti valokuvan arkusta. Saattoväki ei vielä ollut saapunut kirkkoon. Arkku oli katafalkilla. Myöhemmin samana iltana veljeni näytti minulle ottamaansa valokuvaa, ja siinä arkun jalkopään kohdalla oli äitini kumartuneena arkun vierellä. Veljeni laittoi vielä kuvan minun tietokoneelleni, ja kun kuvaa katson, äiti oli siinä." 
​​​​​​​– Nimimerkki "Helmi"

"Kuuron isäni kuoltua näin pian hänet illalla sänkyni vieressä seisomassa, ja hän kertoi että kaikki on hyvin, ja nyt on hyvä olla. Nousin istumaan sängyn reunalle, ja isäni käveli rauhassa pois. Vaimoni siinä vieressä kysyi minulta, kuka siinä oli. Kerroin hänelle, ja hän luuli, että eteisessä oli joku, kun tuntui viileä ilmavirta."
​​​​​​​– Nimimerkki Juvemi

"Ystäväni menehtyi joulun alla yllättäen sairauskohtaukseen yöllä. Vietin jouluni yksin ensimmäistä kertaa, mutta en enää kokenut yksinäisyyttä tämän joulun jälkeen. Kolmena aamuna herätessäni oloni oli aivan onnellinen ja seesteinen. Neljäntenä yönä näin ystäväni unessa, ja hän sanoi, että hänen täytyisi lähteä. Oltiin hiljaa unessa ja käveltiin jokin matkaa. Aamulla onnellisuuden tunnetta ja seesteisyyttä oli vähemmän. Ymmärsin, että ystäväni oli kanssani joulun aikaan tukenani ja on edelleenkin, mutta hänen oli aika siirtyä eteenpäin. Olen erittäin kiitollinen tästä lahjasta ystävältäni. "
​​​​​​​– Nimimerkki Kiitollinen

"Hän ei ole omainen, mutta tiedän, että asunnossamme on joskus kuollut mies. Heti, kun muutimme tänne, alkoi välillä tuntua läsnäolon tunne, etenkin keittiössä ja yhdessä lastenhuoneessa. Keittiön alueelta koko perhe on kuullut askeleita ja liikkumisen ääniä. Kerran heräsin voimakkaaseen läsnäolon tunteeseen, ihan kuin joku olisi ollut sängyn vieressä. Menin keittiöön, ja siellä odotti paistinpannu osin levyllä ja tasossa jo tummunut jälki. Toivon, että herättäjä kuuli kiitokseni. "
​​​​​​​– Nimimerkki Sadepisara

"Isäni poismenon jälkeen seuraavana päivänä näin sinisellä taivaalla kirkkaan valkoisen pilven, jolla oli isän kasvot. Hän tuntui sanovan: täällä on kaikki hyvin, olkaa te siellä rauhassa. Se tuntui hyvältä. Äskettäin tapahtui seuraavaa: läheisen sukulaismiehen kuolemasta parin aamun kuluttua hän oli kuin selkeän hahmon muodossa herättelemässä lempeästi minua uuteen päivään. Saatuani silmät auki hahmo olikin jo poissa. Päivästä tuli oikein hieno."
​​​​​​​– Nimimerkki Taputi

"Olin muutaman tunnin sisällä paikalla, kun puolisoni kuoli, hän oli vielä lämmin ja voin vannoa, etten tuntenut mitään läsnäoloa. Sen sijaan, kun olin unitilassa ja kuolemasta oli kulunut jo jonkin aikaa, rupesin saamaan näkyjä. Ne erottuivat unista selkeästi. Minä näin hänet ja kysyin, miten voin puhua hänen kanssaan, kun hän on kuollut, olenko minäkin kuollut. Hän sanoi, että me olemme kuolleita, mutta ne, jota me pidämme kuolleina, ovat elossa. Hän sanoi, että oli oikein mukavat hautajaiset hänellä, ja kiitti hautajaisjärjestelyistä. Hän oli yllättynyt, että häntä niin rakastettiin (hän ihmetteli samaa asiaa eläissäänkin). Hän oli tavannut myös vanhoja, kuolleita kavereitaan. Tapasin näistä yhden ja ihmettelin, kun tämä puhui suomea, kun luulin, että hän oli saksalainen. Myöhemmin jäämistöstä selvisi, että hän oli suomalainen. Puolisoni kehotti minua unohtamaan hänet ja sanoi, että hänen sijastaan minun pitäisi keskittyä oman elämäni viemiseen loppuunsa asti."
– Nimimerkki s

"Mieheni isoisä oli päässyt jo kunnioitettavaan 91 vuoden ikään, kun menehtyi äkillisesti. Kävimme jokunen vuosi sitten isänpäivänä viemässä kynttilän haudalle, kun sivusilmällä näin kyseisen isoisän hahmon tarttuvan takaapäin olkapäästäni kiinni – aikani siinä pyörittyäni totesin, ettei siinä ollutkaan ketään (kun mieheni kauempaa ihmetteli toimintaani). Mutta tultiin kumpikin siihen tulokseen, että tämä pidetty mies tuli kiittämään, kun muistettiin häntä isänpäivän kunniaksi."
​​​​​​​– Nimimerkki Johanna

***