Äidit kuljettavat vapaa-ajallaan ruokaa vähävaraisille lapsiperheille: "Lapset kiljuivat ilosta, kun saivat jugurttia"

Tässä ei kuvata 50-luvun suomalaisarkea vaan tämän päivän vaikeuksissa olevien lapsiperheiden elämää.

Ihmisten hätä saa liikkeelle paitsi virallisia avustusjärjestöjä, mutta myös tavallisia suomalaisia. Yksi heistä on kahden pienen lapsen äiti Heidi Jaari.

Jaari tekee kahta työtä ja vapaa-ajallaan organisoi ja kuljettaa ruokaa, vaatteita, pesuaineita, leluja - mitä milloinkin tarvitaan - vähävaraisille perheille pääkaupunkiseudulla.

Jaari on yksi kolmesta ylläpitäjästä Facebookissa toimivassa Apua vähävaraisille pääkaupunkiseudulla -ryhmässä.

– Hyväntekeväisyystyö on tullut minulle varmaan jo äidinmaidossa. Äitini ja isoäitini tekivät noin 90 prosenttia vapaa-ajastaan hyväntekeväisyyttä, Jaari naurahtaa.

– Kun minulle syntyi omia lapsia ja heiltä alkoi jäädä vaatteita pieneksi, aloin miettiä, miten niille voisi saada uusia käyttäjiä. 

Silloin Jaari löysi muutaman viikon Facebookissa toiminnassa olleen sivuston ja otti yhteyttä ryhmän ylläpitäjään. Pian Jaaristakin tuli yksi ryhmän hallinnoijista. 

60 euron tasauslasku sotki perheen talouden

Jaari tapaa suomalaisia lapsiperheitä, jotka uutisissa näkyvät usein vain tilastojen numeroina. 

Ravintolan ylijäämäruokaa perheille

Helsinkiläisen Katri Sorsan oma hyväntekeväisyysryhmä toimii tällä hetkellä Facebookissa. Auttava Käsi -ryhmässä Sorsa tuo yhteen apua tarvitsevia lapsiperheitä ja niitä, jotka haluavat auttaa. Sorsa on saanut avukseen myös yrittäjiä, jotka jakavat ryhmän kautta esimerkiksi lahjakortteja vähävaraisille. Lisäksi Sorsan kautta kulkee käytettyjä vaatteita ja kodintarvikkeita.

Erityisen iloinen Sorsa on siitä, että hän on saanut yhteistyökumppaniksi nyt myös ravintolan. Normaalisti hävikkiin menevä ruoka jaetaan eteenpäin vähävaraisille perheille. Sorsa korostaa, että kyseessä on järjestely, josta kaikki osapuolet hyötyvät.

– Käymme hakemassa kaksi kertaa viikossa lounasravintolasta yli jäänyttä ruokaa kylmälaukuilla ja kuljetamme sen saman tien näille perheille.

Sorsa ja hänen miehensä kuljettavat ruuat avustettaville perheille autollaan omalla kustannuksella.

Sorsan ryhmä on ollut toiminnassa nyt reilun viikon ja sen kautta on saanut apua noin neljäkymmentä perhettä.

– Eilen olimme juuri neljä tuntia jakamassa ruokaa koteihin ja samalla olen myös tutustunut paremmin näiden perheiden tilanteisiin.

Sorsa kertoo, että asiat, jotka suistavat perheitä pulaan, ovat hyvin moninaisia.

– Voi olla syöpää, kuolemaa, lapsen menetystä, avioeroa, kahden asunnon loukkoa. Sitten voi olla ihan hyvin toimeentuleva perhe, jonka talouden ja tasapainon on järkyttänyt jokin tragedia.

Osa joutuu myymään kodin irtaimistoa selviytyäkseen.

– Samaan aikaan kun vein perheeseen ruoka-apua, siellä tuli ostaja vastaan. Perhe siis myi tavaroitaan selviytyäkseen.

Sorsa sanoo auttamisen ilon ajavan häntä auttamaan.

– Kuvittelemme, että yhteiskunta auttaa, jos putoaa, mutta se ei ole niin. Meidän on pakko alkaa tehdä jotain kimpassa.

Suurin yllätys Jaarille on ollut se, miten vaikeaa ja hidasta Suomessa on saada apua äkillisessä tilanteessa, vaikka aina korostetaan, miten hieno Suomen sosiaaliturva on.

– Joutuu juoksemaan luukulta toiselle ja käymään pitkään paperisotaa akuutissa tilanteessa. 

– Yhdeltäkin äidiltä sain itkunsekaisen viestin, että lapsella oli alkanut vesirokko, eikä hänellä ollut varaa kutinaa helpottavaan voiteeseen. Onneksi saimme sähköpostilla organisoitua apua perheeseen nopeasti.

Jaari kohtaa usein perheitä, joissa vanhemmat ovat pienituloisia, mutta pärjäävät arjessa juuri ja juuri. Talouden voi kuitenkin romahduttaa yksikin odottamaton tilanne.

– Eräälle perheelle tuli 60 euron sähkön tasausmaksu, ja se kaatoi hetkellisesti koko perheen talouden.

Toisaalta on myös niitä, joille selviäminen on jatkuvaa taistelua ja tasapainoilua.

Jaari kertoo perheestä, jossa lapset kiljuivat ilosta, kun näkivät, että avuntuojan ruokakassissa oli jugurttia.

– He eivät olleet myöskään kahteen vuoteen syöneet juustoa, koska se on niin kallista, Jaari jatkaa.

Toisessa perheessä äiti oli syönyt kaksi viikkoa kaurapuuroa, että lapsille saadaan kunnollista ruokaa. 

"Saan voimaa, kun tiedän, että lapsi voi mennä masu täynnä nukkumaan"

Elämä on arvaamatonta. Jaari on törmännyt myös tavallisiin keskituloisiin perheisiin, joissa jokin tragedia on suistanut arjen raiteiltaan.

– Eräässäkin perheessä äiti oli ollut hyvissä töissä markkinointialalla ja menestynyt hyvin, mutta perheessä sattui tragedia, joka vei hänet työkyvyttömäksi.

– Kun ahdinko on kova, ja siihen tulee vielä muita vastoinkäymisiä päälle, niin yhtälö on vaikea.

Miten ihminen sitten jaksaa vapaa-ajallaan pohtia muiden murheita ja etsiä niihin ratkaisukeinoja?

– Jos kävisin vain näiden ihmisten kodeissa, pystymättä auttamaan, sitä ei kestäisi. 

Jaarin mukaan muiden auttaminen auttaa myös häntä itseään.

– Jos saan viestin, että lapsi ei ole saanut ruokaa muutamaan päivään, niin lähden siltä seisomalta ajamaan kauppaan ja vaikka omalla rahalla. Saan voimaa, kun tiedän, että lapsi voi mennä masu täynnä nukkumaan.

Köyhien perheiden lapset kiusaajien silmätikkuja

Silloin kun köyhyys ja perheen ongelmat vaikeuttavat pienen lapsen elämään, Jaari herkistyy.

– Se on vähän kastellut tyynyäni öisin, että miten varsinkin pienten lasten perheet tulevat toimeen.

– Tulee mieleen tapaus, jossa pieni tyttö oli kulkenut koko pitkän pakkastalven pelkissä kumisaappaissa. Silloin sydän muljahti.

Jaari on myös rohkaissut kouluikäisten lasten vanhempia pyytämään apua, jos lapsia kiusataan perheen talousongelmien vuoksi.

– Ryhmästä on saanut apua pari sellaista lasta, joita on rajusti koulukiusattu köyhyyden vuoksi. Eli näitä lapsia on haukuttu koulussa, kun heillä on ollut liian pieniä tai rikkinäisiä vaatteita. Lapset voivat olla niin julmia eivätkä ymmärrä sitä, mitä taustalla on.

Jaari ymmärtää, että jotkut saattavat epäillä, ovatko kaikki apua hakevat todella "oikealla asialla”.

– Mutta me tarkastamme aina perheen tulot ja menot, Jaari napauttaa.

Jaarilla on kaksi ammattia. Hän on lentoemäntä ja sisustussuunnittelija. Liikkuva työ on epäsäännöllistä. Miten perhe suhtautuu hyväntekeväisyystyöhön?

– Mieheni ei ole koskaan sanonut mitään poikkipuolista. Hulluhan sellainen ihminen olisi, jos alkaisi moittimaan hyväntekemisestä.

– Perheet ovat aina anonyymejä, mutta kun olen välillä avannut miehelle taustoja, niin kyllä tapaukset ovat koskettaneet häntäkin ja hän on järjestänyt niin, että voi olla lasten kanssa, että pääsen viemään tavaroita.