"33-vuotiaana luovuin toivosta" – Ashley kertoo, miksi hän hankki lapsen yksin

Jos sijaissynnytykset laillistettaisiin Suomessa, Alice Rodriqueskin pystyisi auttamaan lapsetonta ystäväpariskuntaansa. Yllä olevalla videolla hän kertoo, miksi hän toivoo tätä! Rodriques vieraili Huomenta Suomessa kesäkuussa 2017.

– Lapsena unelmoin aina naimisiinmenosta, lasten saamisesta ja heidän kasvattamisestaan, Ashley Monroe muistaa.

Monroen aikuisuus ei kuitenkaan mennyt aivan unelmien suuntaan. Hänen suhteensa kariutuivat useista erilaisista syistä, eikä lapsiakaan kuulunut.

– Käytin vuosia harkiten lapsen hankkimista yksin, toivoen aina, että löytäisin aviomiehen ja saisin lapsia. 33-vuotiaana luovuin toivosta ja minua hyvin tukevien vanhempien avulla päätin, että on aika saada lapsi yksin, hän kertoo Love What Matters -sivustolla.

Kuvaajan ottama otos Monroen lapsesta. Jos kuva ei näy, katso se täällä.

"Joka kuukausi menetin toivoani enemmän"

Monroe päätti toteuttaa unelmansa vuonna 2015, ja hakeutui hedelmöityshoitoihin. Useiden erilaisten testien jälkeen Monroe sai valita spermanluovuttajan. Hän valitsi itseään ulkoisesti muistuttavan miehen, jotta lapsi olisi hänen näköisensä.

Vaikka Monroe sai ovulointia edistävästä lääkkeestä sivuvaikutuksia, hän odotti innolla kohdunsisäisen keinohedelmöityksen tulosta.

Lue myös: Lauren, 29, on neitsyt ja raskaana – ei halua välttämättä koskaan harrastaa seksiä

– Kahden viikon odotus oli vaikea, mutta voin huonosti, olin turvonnut ja rintani aristivat, joten tiesin olevani raskaana ja olin innoissani. Sitten päivänä numero 13 olin ostoksilla ystväni kanssa ja menin vessaan. Vuosin verta. Nyyhkytin ja soitin heti lääkärille.

Kävi ilmi, että "raskausoireet" olivat saattaaneet olla ovulointilääkkeen sivuvaikutuksia. Hoitoja jatkettiin kuuden kuukauden ajan.

– Joka kuukausi menetin toivoani enemmän, Monroe sanoo.

"Unelmoin vain vauvasta"

Vuonna 2016 lääkäri totesi Monroelle, että oli aika keskustella koeputkihedelmöityksestä. Se veisi aikaa, rahaa ja resursseja, mutta Monroe oli jo täysin sitoutunut lapsihaaveeseen.

– Ajattelin ja unelmoin vain vauvasta, ja nähdessäni ihmisiä vauvojen kanssa tai raskaana, itkin ajatellen, etten minä koskaan olisi samassa tilassa, Monroe kuvailee.

Hedelmöityshoitoa varten Monroelta saatiin talteen 13 munasolua. Pian lääkäri ilmoitti, että niistä kahdeksan oli kelvollisia hoitoja varten. Monroen kohtu ei kuitenkaan ollut valmis; hänen piti odottaa monta, kiduttavan pitkää kuukautta, ennen kuin hoitoja päästiin tekemään.

– Tammikuun kuudentena päivänä 2017 alkio siirrettiin kohtuuni. Olin optimistinen, mutta otin silti mukaani erityisiä esineitä tuomaan onnea. Isoäitini ristikorun, jonka tätini antoi minulle, sormuksen äidiltäni, rannekorun parhaalta ystävältäni, yksisarvissukat siskoltani, Monroe muistaa.

"Itkin, kun kuulin hänen sydämensä sykkeen"

Toimenpiteen jälkeen Monroe yritti rentoutua kotona, kun hän alkoi kärsiä krampeista.

– Nytkö alkio kiinnittyi? Yritin olla toivomatta liikoja. Minun käskettiin odottaa seitsemän päivää ennen kuin tekisin raskaustestin, mutten voinut odottaa ja päätin tehdä yhden joka päivä, Monroe sanoo.

– Viidentenä päivänä hoidon jälkeen näin mitä hennoimman viivan. Aloin hermoilla, käskin vanhempiani ja siskoani katsomaan testiä ja tarkistamaan, uneksinko... Mutta en minä uneksinut. Viiva tummeni ja tummeni.

Kuvaajan ottama otos Monroen lapsesta. Jos kuva ei näy, katso se täällä.

Monroe todella oli raskaana.

– Itkin, kun kuulin hänen sydämensä sykkeen. Ihmevauvani kasvoi sisälläni.

"Vaikka tie tytön saamiseksi oli vaikea, olen todella kiitollinen"

Ollessaan matkalla äitinsä ja siskonsa kanssa Monroe sai tietää odottavansa tyttöä.

– Äitini katsoi minua, (näki) kyynelet silmissäni, ja kysyi, mikä on vialla. Kerroin hänelle saaneeni tietää, että odotan tyttöä. Me kaikki itkimme ja halasimme... Kaikkien taisteluiden, rahan, kivun jälkeen olin saamassa sen, mitä olin halunnutkin, tytön!

Presley-tyttö syntyi lokakuussa 2017.

– Hän täytti juuri puoli vuotta, ja joka päivä kiitän onneani. Rakastan häntä niin paljon ja yritän paistatella tuossa tunteessa ja tallettaa jokaisen uuden virstanpylvään, pienen tai ison, jos vain voin, Monroe sanoo.

– Vaikka tie tytön saamiseksi oli vaikea, olen todella kiitollinen siitä kaikesta. Se teki minusta vahvemman ihmisen, paremman äidin ja sai minut arvostamaan elämää.

Lähde: Lovewhatmatters.com