Mainos

22.5. Rinteen ilmeen kohennus

Kuiva ja paahteinen rinne kaipaa uudistusta. Muutaman vuoden ajan sinne on laitettu ne kasvit, joille ei muuten ole tilaa löytynyt - kasvaneet ne ovat, mutta tulos on tietysti... mielenkiintoinen. Aikamoinen sekametelisoppa, voisi sanoa. Talon valtijatar toivoo siihen nyt kunnon suunnitelmaa ja ojennusta, sillä onhan kyseessä eräänlainen talon ja kodin käyntikortti.

Niinpä koko alue perataan puhtaaksi. Kasvualustakin kaipaa parannusta. Kivet ladotuissa tukimuureissa ovat osittain liikkuneet pois paikoiltaan ja kaipaavat korjausta.

Istutusten väriskaala tulee olemaan emännän toiveiden mukaisesti kelta-puna-oranssi. Katseenvangitsijaksi etsitään jokin rinteen uuteen ilmeeseen sopiva esine, ja sille tehdään myös arvonsa mukainen, kunnon paikka rinteessä. Joitakin kivikkokasveja emäntä haluaa säilyttää, ja ne otetaan talteen ja istutetaan muualle puutarhaan.

Rinneistutuksia suunniteltaessa otetaan huomioon paikan valoisuus, kaltevuus ja pituus sekä kasvualustan tilanne. Pilarien ja tukimuurien tarve on mietittävä etukäteen. Tarvitaanko valuja? Jyrkemmille kohdille kannattaa valita kasveja, jotka sitovat maata juurillaan: esimerkiksi eräät pensasruusut sekä angervot sopivat erinomaisesti tähän tarkoitukseen.

Tämä rinne sijaitsee aurinkoisella paikalla, joten siihen valitaan kuivan ja aurinkoisen paikan kasveja - pensaita ja perennoja. Varsinaisia uusia pengerryksiä ei tarvita, mutta rappusten viereen jäävä alue soinnutetaan rinteen ilmeeseen sopivaksi seulanpääkiveyksellä. Ennen kivien ladontaa laitetaan pohjalle suodatinkangas, joka estää rikkakasvien kasvun kivien välissä.

Ylätasanteella on pälvi, jossa nurmi ei kasva. Alue korjataan sepelipinnalla ja senkin alle levitetään ensin suodatinkangas. Alue saa hienon koristuksen ruukkuun istutetusta mustasilmäsusannasta.

Tukimuuri

Rinne on tuettu erikokoisilla luonnonkivillä. Koska kivet on ladottu paikalleen, ne ovat mahdollisesti liikkuneet talven aikana. On hyvä tarkistaa muurit joka kevät ja tehdä tarvittavat korjaukset.

Puutarhanharrastajat ovat kautta aikojen suosineet pengerrysten ja muurien tekoon vanhoja puhelinpylväitä. Se aika on nyt menneisyyttä, sillä sisältämiensä kyllästysaineiden myrkyllisyyden takia niiden myymistä yksityishenkilöille on rajoitettu voimakkaasti.

Mutta hätä ei ole tämän näköinen: aivan samannäköisiä pylväitä saa nyt hyvin varustelluista puutavaraliikkeistä huomattavasti vähempien myrkkyjen kera - tuo vanhan ajan arseeni-kromi on korvattu muilla yhdisteillä, jotka kyllä kelpaavat vaikka saunaan.

Kun pylväitä ladotaan useampaan kerrokseen, ne on tietysti sidottava toisiinsa. Niiden läpi porataan reiät, joihin pujotetaan siteeksi terästankoa.

Katseenvangitsijaksi valittiin tällä kertaa jalallinen kynttilälyhty. Sille tehtiin portaiden tuntumaan "jalusta" kivituhkapedin päälle asetetuista liuskekivistä.

Pensaat

  • pensashanhikki - Potentilla fruticosa 'Red Ace', on pitkälle syksyyn kukkiva pensas, joka menestyy vyöhykkeillä I-III.
  • Alle puolimetrinen pensas sietää vähäravinteista ja kuivaa hiekkamaata, mutta parhaimmillaan se on kuitenkin aurinkoisessa ja muhevamultaisessa paikassa.

Perennat

kultakärsämö - Achillea filipendulina kukkii heinä- syyskuussa keltaisin kukin. Kultakärsämön kukintaa vodaan pikittää leikkamalla kuihtuneet kukat 20 senttiä kukinnon alapuolelta.

rönsyansikka - Waldstenia ternata on mattomaista kasvustoa tekevä maanpeittokasvi, joka kukkii toukokuussa keltaisin kukin. Rönsyansikka menestyy jopa syvässä varjossa.

siperianmaksaruoho - Sedum aizoon on mehikasvi ja varastoi vettä lehtiinsä ja tämän ansiosta se pystyy kasvamaan hyvinkin kuivilla paikoilla siperianunikko - Papaver croceum on yleinen 10-30 senttiä korkea kukkaketojen ja kivikoiden itsekylväytyvä kasvi. Kukkavarsien leikkaus edistää uutta kukintaa.

sininata - Festuga cinerea on sinivihreä, mätästävä heinä, joka tulee noin 30 senttiseksi. Pärjää vähäravinteisessa maassa, mutta tarvitsee kasvurauhan.

korallikeijunkukka - Heuchera sanquinea on yleinen, usein jaettava kirkkaan punakukkainen matala perenna.

komealupiini - Lupinus Polyphyllus -lajikkeet on erittäin suosittu ryhmäperenna, joka viihtyy aurinkoisella ja lämpimällä paikalla. Kasvualustan tulee olla kuivahko tai tuore, vettä läpäisevä, hapan multava hiekkamaa. Ellei halua kasvin leviävän itsekseen siementämällä, siemenkodat on noukittava pois.

verihanhikki - Potentilla atrosanquinea on myöhään, tumman punaisin kukin kukkiva matala kuivan ja aurinkoisen paikan kasvi.

jättipoimulehti - Alchemilla mollis monipuolinen jättipoimunlehti on käyttöarvoonsa nähden aivan liian aliarvostettu. Sen herkän kukinnon lisäksi sillä on ihastuttava lehdistö, joka sateen jälkeen kimmeltää vesipisaroista. Tämä helppohoitoinen perenna estää myös rikkakasvien kasvun peittävillä lehdillään. Hoidoksi riittää keväällä ennen uusien lehtien puhkeamista vanhojen kuihtuneiden lehtien pois haravointi ja lannoitus orgaanisilla tai kivennäislannoitteilla.

tulikellukka - Geua coccineum Borisii kukkii pitkään syvän oranssinpunaisin kukin. Korkeutta tulikellukalla on 20-40 senttiä.

turkinpioni eli talonpojanpioni - Paeonia officinalis kasvaa 60-70 senttiä leveäksi pensasmaiseksi kasvustoksi ja kukkii kesäkuussa.

Kukinnoltaan yksinkertainen turkinpioni on todella kaunis ja upea katseenvangitsija, joka tarvitsee menestyäkseen aurinkoisen, läpäisevän, hiekansekaisen ja mieluummin happaman maan.

Jalopioneista poiketen sitä ei istuteta syvälle, vaan taimen tyvellä sijaitsevat silmusuojuslehdet jätetään maan pinnalle. Istutuspaikka kannattaa valita huolellisesti: tarhapioni ei pidä märästä, joten se viihtyy erityisen hyvin rinteessä tai kohopenkissä, josta syyssateet valuvat pois.

Kukinnan jälkeen se voi kadota näkyvistä. Juurta ei pidä silloin lähteä kaivamaan pois, vaan kannattaa odotella kaikessa rauhassa seuraavaa kasvukautta. Silloin tarhapioni ilmestyy taas kuin tyhjästä puutarhaa kaunistamaan.

Yksivuotiset kasvit

mustasilmäsusanna on runsaasti kukkiva yksivuotinen köynnös aurinkoiselle paikalle.

Havut

tuivio - Microbiota decussata on noin 30 senttiseksi jäävä maanpeittokasvi. Se menestyy vyöhykkeillä I-VI ja on oiva vaihtoehto niin varjoon kuin aurinkoisempaankin paikkaan.

kääpiövuorimänty - Pinus mugo 'Pumilio' pysyy luonnostaan pienenä ja viihtyy Lapissa saakka vyöhykkeillä I-VI.

Havut Istutetaan samaan syvyyteen kuin ne ovat kasvaneet taimistolla. Juuripaakun ympärillä oleva kangasverkko jätetään paikoilleen kuitenkin niin, että taimen tyvellä olevat verkon solmut avataan kunnolla, kuitenkin vasta istutuskuopassa (Varo juuripaakun rikkoontumista!). Havujen kasvualustana käytetään rodo-havumultaa.

Aurinkoisille paikoille istutetut taimet suojataan kevättalvella auringolta harsolla tai säkkikankaalla. Suoja pidetään taimien päällä kunnes maa on sula ja kasvi pystyy jälleen ottamaan vettä juurillaan. Kevätsuojaus tehdään vuosittain niin kauan, kunnes taimet ovat juurtuneet ja alkaneet kasvaa (n. neljä ensimmäistä kevättä).

Havupuita ja -pensaita ei yleensä leikata, vioittuneet versot kuitenkin poistetaan. Vuorimäntyjen vuosikasvusta typistetään 2/3 juhannuksen aikaan, jolloin puu pysyy tiiviimpänä ja terveempänä.

Alueen hoito:

Valmiin alueen hoitotoitä ovat rikkakasvien kitkeminen sekä pudonneiden lehtien pois korjaaminen kivien väleistä. Kuuminpina kausina kannattaa huolehtia myös kasvien kastelusta. Keväisin tarkistetaan ladottujen muurien tilanne ja mahdolliset talvella tulleet vauriot korjataan.

Materiaalikustannukset:

kynttilälyhty 22.50 e

kynttilälyhty jalallinen 56 e

kasvit 396. 60 e

multa 7 x 55 l säkkiä 20 e

rodo-havumulta 5.50 e/ säkki

mukulakivet 100-150 mm, 950 kg säkki / 81.50 + rahti

(Pioni 22.5.2005)

Mainos

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.