Väkivaltaisessa suhteessa ollut Hanna odottanut oikeutta työkyvyttömänä yli vuoden: "Haluaisin jättää tämän kaiken taakse"

Hanna eli kolme vuotta parisuhteessa, jonka tapahtumia nyt viranomaiset perkaavat. Hanna kertoo MTV Uutisille monimuotoisesta kaltoinkohtelusta, joka on nyt viranomaisselvityksessä.

MTV Uutisten käräjäoikeudesta saamien asiakirjojen perusteella Hannan entinen miesystävä määrättiin viime vuonna lähestymiskieltoon Hannaa kohtaan. Päätöksessä kuvaillaan muun muassa hätäkeskuspuhelua, jonka Hanna oli soittanut miehen riehuessa päihtyneenä asunnossa, jossa oli myös Hannan lapsi. Päätöksen mukaan myöhemmin asunnon kellaritiloista löytyi dynamiittia. Hannan mukaan mies oli aiemmin uhkaillut räjäyttävänsä rakennuksen.

Parisuhteen tapahtumat ovat olleet poliisilla tutkinnassa yli vuoden ajan, ja paloittain niitä on siirtynyt myös syyttäjälle ja oikeuteen. Hanna kritisoi rikosoikeuden pitkää kestoa.

– Joutuu odottamaan ja odottamaan, hän kuvailee.

Lue myös: "Suomen surkean hidas oikeusjärjestelmä on häpeäpilkku" – kohtuuttomat odotusajat uhkaavat oikeusturvaa ja voivat viedä mielenterveydenkin

Odotus kuormittaa uhria

Iso ongelma on Hannan mukaan se, että aiemmin selkeät muistikuvat muuttuvat ajan myötä sumuisemmiksi. Hän ajattelee sen liittyvän siihen, että mieli suojaa itseään traumaattisilta muistoilta.

– Nyt kun olen vuoden odotellut, niin muistot ovat jo pirstaleisia ja sekoittuvat.

Hän toteaa, että oikeudenkäynnin odottaminen on hänen elämänsä isoin kuormittava tekijä. Hän kertoo olevansa tällä hetkellä työkyvytön ja kärsivänsä muun muassa vaikeista uniongelmista.

– On erittäin raskasta joutua odottamaan koko ajan, Hanna sanoo.

– Oma henkinen hyvinvointini on kärsinyt, kun asiat vain seisovat, eikä mitään tapahdu. Haluaisi aloittaa oman elämän ja jättää tämän kaiken taakse.

Lue myös: "Mies alisti hänet itselleen – tämä oli vain ajan kysymys": Läheiset kertovat Iisalmen henkirikoksen uhrin väkivaltaisesta suhteesta

"Anteeksipyynnöt eivät auta, vaan toiminta"

Hannalla on tunne, että hän joutuu asianajajansa kanssa tekemään kaiken työn tapahtumien selvittämisessä ja todisteiden toimittamisessa poliisille.

Tutkinta itsessäänkin tuntuu raskaalta. Hanna kokee tulleensa pompotelluksi tutkijalta toiselle ja kun tutkinta ei etene, tulee olo, ettei poliisi edes ota tutkintaa vakavissaan.

– Poliisi on koko ajan pahoitellut, mutta anteeksipyynnöt ei auta, vaan toiminta.

Hän sanoo myös nyt ymmärtävänsä, miksi rikosilmoituksia ei tehdä: Prosessi on niin pitkä ja raskas, että oma jaksaminen loppuu.

– Olen monta kertaa ollut heittää hanskat tiskiin.

Lue myös: Lähisuhdeväkivaltaan haetaan apua enemmän kuin koskaan – viiden vuoden aikana avunpyynnöt lisääntyneet kolmanneksella

Asiantuntija: Toipuminen alkaa usein vasta oikeudenkäynnin jälkeen

Lähisuhdeväkivallan uhrien kanssa työskentelevän Naisten Linjan toiminnanjohtaja Katju Aro tunnistaa ilmiön.

– Toipuminen voi usein alkaa vasta, kun akuutti kriisi on hoidettu. Monesti oikeudenkäynti on yhä sitä kriisiä, hän kuvailee.

– Kaikki se aika, jonka uhri joutuu odottamaan asiansa käsittelyä, viivästyttää hänen toipumistaan, koska hän ei pääse irti tilanteesta. 

Toipuminen lähisuhdeväkivallasta vaatii hänen mukaansa sen, että traumaattisen asian voi jättää taakseen.

Lue myös: "Ensimmäinen lyönti on harvoin viimeinen" – Parisuhdeväkivalta pysyy usein piilossa viimeiseen asti 

Yli vuoden odotuttamisella voi olla vakavat seuraukset

Arosta esitutkinta-ajat ovat liian pitkiä.

– Ajattelen, että viimeistään vuoden sisällä pitäisi päästä pitäisi olla syyte nostettuna. Tätä pidemmällä ajalla voi jo olla vakavia seurauksia uhrin oikeusturvalle ja hyvinvoinnille.

Aron mielestä olisi perusteltua, että uhria voimakkaasti traumatisoivia rikoksia priorisoitaisiin tutkinnassa.

– Kun kyseessä on traumatisoiva rikos, niin nopea käsittely olisi todella keskeistä uhrin toipumiselle ja hyvinvoinnille.

Oikeuskansleri kritisoi viime vuonna eräitä poliisilaitoksia lähisuhde- ja seksuaaliväkivaltaa koskevien rikostutkintojen kestosta ja puutteista.

Lue myös: Karu esimerkki rikosten uhrien odotuksesta: 14-vuotiaana vanhempansa pahoinpitelemäksi epäilty lapsi ehtii aikuistua, ennen kuin saa oikeutta

Lähisuhdeväkivallan urheilla usein turvallisuus horjunut

Aro kertoo, että lähisuhdeväkivallan uhreille on tyypillistä turvallisuuden tunteen horjuminen. Sen palauttaminen onkin yksi oikeuskäsittelyn isoista haasteista. Jos uhrille syntyy tunne, että tutkinta ei etene tai häntä ei oteta vakavasti, voi se heikentää luottamusta koko yhteiskuntaan.

Aro peräänkuuluttaisikin, että väkivaltaa kokeneille pitäisi luoda turvaverkko, joka kannattelisi heitä läpi prosessin. Aro katsoo, että sekä uhri että epäilty tulisi kumpikin ohjata aiempaa paremmin heidän tarvitsemiinsa palveluihin, kuten uhri tukipalveluihin ja epäilty avun piiriin, jolla tämä saa apua väkivaltaisuuteensa. Nykyisellään paljon on kiinni siitä, onko ihmisillä riittävästi voimavaroja hakea apua. 

Hän korostaa myös sitä, että uhrien suojelutarvetta tulisi tarkastella säännöllisesti prosessin eri vaiheissa.

Lue myös: Teknologia väkivallan välineenä parisuhteessa: Kun pelko ja kontrolli ulottuvat kaikkialle – "Vainottu olo, kun mihinkään ei pääse karkuun"

Joka kolmas suomalainen nainen kokenut lähisuhdeväkivaltaa – kirjailija Laura Manninen: "Ajauduin sellaiseen kierteeseen, jossa ikään kuin ymmärsin liikaa”

Katso alta Rikospaikka-ohjelmassa esitetty haastattelu, jossa lähisuhdeväkivaltaa kokenut henkilö kertoo kokemuksestaan. Henkilö ei liity jutun tapaukseen.