Sanotaan, että odottavan aika on pitkä. Epäinhimillisen pitkä se on varsinkin monelle rikoksen uhrille. Joissain tapauksissa tietysti myös tekijälle. Suomessa on arkipäivää, että esimerkiksi raiskauksen uhri voi joutua odottamaan kolmekin vuotta käsittelypäivää.
Jonot ovat pitkät, eikä vallitseva koronatilanne helpota tilannetta.
Ei nyt, eikä lähivuosina. Päinvastoin.
Tuomioistuinten resurssit ovat täysin riittämättömät.
Asianajaja Hanna-Maria Seppä on tuonut Twitter-tilillään useaan kertaan ilmi, miten kohtuuttoman pitkään hänenkin asiakkaansa joutuvat odottamaan käsittelyä.
Tilannetta kuvaa hyvin Sepän hiljattain käymä puhelinkeskustelu liittyen lapseen kohdistuneesta rikoksesta.
Häneltä tiedusteltiin lapsen edunvalvojana, koska rikoksesta annettaisiin tuomio, sillä moni muu instanssi, esimerkiksi lastensuojelu, odottaa ratkaisua asiassa.
Siihen Seppä joutui vastaamaan: Tämä asia ratkeaa varmaan noin kolmen vuoden päästä.
Tämä tarkoittaa sitä, että muissa instansseissa joudutaan tekemään päätöksiä epätietoisuudessa, koska prosessit kestävät pitkään.
Pääkaupunkiseudulla ongelma korostuu
Kaiken kaikkiaan tilanne on äärimmäisen tukala, varsinkin pääkaupunkiseudulla.
– Käsittelyä voi joutua odottamaan kahdesta kolmeen vuotta, että pääsee käräjäoikeuteen eli ensimmäiseen asteeseen. Siihen mahdollisesti sitten vielä hovioikeus päälle, Seppä kuvaa.
Vangittujen jutut käsitellään aina kiireellisenä.
Esimerkiksi törkeät huumausainerikokset saattavat liikkua hyvinkin nopeasti käräjäoikeuden käsittelyyn.
Toisin on monessa muussa rikoksessa.
– Ryöstöt, pahoinpitelyt, törkeät pahoinpitelyt, seksuaalirikokset sekä aikuisiin että lapsiin kohdistuneina saattavat kestää hyvinkin pitkään, että ne ovat käräjäoikeudessa.
"Väliin jää lähtökohtaisesti kaikki raiskausrikokset"
Toisaalta taas hyvin lievät jutut käsitellään usein niin kutsutussa pikamenettelyssä, koska ne ovat yksinkertaisia ja ne vanhenevat nopeasti.
– Mutta juuri tänne väliin jää lähtökohtaisesti kaikki raiskausrikokset, jotka sitten odottavat vuosikausia sitä käsittelyä, Seppä kuvaa.
Pääkaupunkiseudun huolestuttavaa tilannetta kuvaa hyvin Sepän toisenkin asiakkaan tilanne.
Kyseessä oli perheen sisäinen rikosepäily, joissa toista vanhempaa epäiltiin lapsen pahoinpitelystä.
– Tosiaan tämä lapsi, johon tämä pahoinpitely on kohdistunut, on ollut tekoaikaan noin 14-vuotias. Lapsi ehtii lähes täyttämään 18-vuotta, ennen kuin tämä asia saadaan käsiteltyä.
Koko tämän ajan perhe elää epätietoisuudessa.
Seppä muistuttaa, että aina on myös se mahdollisuus, että syytteet hylätään.
Lue myös: Korona-aika räjäytti selvitettävien raiskausten ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön määrät, kasvu jopa 78 prosenttia: "Seinien sisällä on yhä enemmän väkivaltaa"
Odottelulla on vakavia terveydellisiä seurauksia
Kun käsittelyä pitää odottaa vuosia on selvää, että joidenkin kohdalla sillä voi olla vakaviakin terveydellisiä vaikutuksia.
Seppä on itsekin ollut asianajajana jutuissa, esimerkiksi seksuaalirikoksissa, joissa ihmisten hoitoa ei ole päästy toteuttamaan, kun asian käsittely on kesken ja se kuormittaa heitä valtavasti.
– Seuraukset ovat tietysti näille ihmisille aivan kohtuuttomat.
Vallitseva tilanne hämmästyttää myös esimerkiksi lääkäreitä.
– Tiedän tapauksia, joissa lääkäri on soittanut alaikäiseen kohdistuneen seksuaalirikosasian tiimoilta asianajajalle ja tiedustellut, että onko todella näin, että tämä asia ei etene, kun he eivät voi tätä ihmistä hoitaa, kun tämä prosessi on kesken.
Myös lähisuhdeväkivaltatilanteissa on todella kuormittavaa joutua odottamaan esimerkiksi mahdollista kohtaamista oikeudenkäynnissä.
Lähisuhdeväkivaltatapaukset ovat usein nimikkeeltään perusmuotoisia pahoinpitelyitä, eli niissä ei ole vangittuja.
– Näissä käsittelyajat ovat todella todella pitkät, Seppä huokaa.
Rikoskierrettä ei saada katkaistua
Asianajaja haluaa nostaa esille myös sen, että jos henkilö alkaa toistuvasti syyllistymään rikoksiin, eikä rangaistusta tule, koska juttu makaa eri viranomaisten pöydillä, ehtii hän tekemään koko ajan uusia rikoksia.
Seuraukset rikoksen tekijälle voivat myös olla hyvin pitkät. Joku voisi ajatella, että joissain tapauksissa jopa liian pitkät.
Otetaan esimerkkinä tilanne, jossa nuori henkilö syyllistyy vaikka huumausainerikokseen vuonna 2018 ja hänet tuomitaan siitä vuonna 2022. Rikosrekisterimerkintä siitä tulee viideksi vuodeksi.
– Henkilöllä on tällöin tämä merkintä papereissa yhdeksän vuotta. Se voi estää työ- tai opiskelupaikan saamisen vielä yhdeksän vuoden päästä teosta.
Pitkillä käsittelyajoilla on vaikutusta myös oikeusturvaan. Jokainen voi itse miettiä, miten tarkasti muistaa esimerkiksi kolmen vuoden takaisia juttuja.
Pahimmassa tapauksessa osa jättää ilmoittamatta rikoksista, koska käsittelyajat venyvät kohtuuttomiksi.
Mitä tulisi tehdä?
Ratkaisu ei Sepän mielestä missään nimessä ole ainakaan se, että vain yhtä toimijaa rahoitettaisiin.
– Prosessissa on aina esitutkintavaihe, jonka tekee poliisi, syyttäjä ja käräjäoikeus ja hovioikeus.
Näin ollen ei ole mahdollista, että esimerkiksi vain poliisin määrärahoja lisätään.
– Tällöin se pullonkaula syntyy sinne syyttäjälaitokselle tai sinne tuomioistuimeen. Koko tätä prosessia tulee rahoittaa tasaisesti.
"Kyllä minä aika kauhuissani olen"
Kun asianajajalta kysyy, millä mielin hän katsoo tulevaisuuteen, ei vastausta tarvitse kauaa miettiä.
– Kyllä minä aika kauhuissa olen siitä, että koronan vuoksi monia istuntoja on jouduttu lykkäämään. Nyt käsitellään 2018-2019-vuonna tapahtuneita juttuja.
Kaiken lisäksi, ei koronan vaikutukset vielä täydessä mitassa näy käräjäoikeuksissa.
Seppä on puhunut tilanteesta muutaman tuomioistuimen edustajan kanssa. Viesti sieltä suunnalta on melko lohduton.
– Tällä hetkellä näyttää siltä, että tilanne tulee vain entisestään pahenemaan.