Osa metsänomistajista ei enää hyväksy perinteistä avohakkuuta. Jatkuva kasvatus on uudempi tapa hoitaa metsää, mutta se ei ole vielä ottanut tulta alleen.
Metsän jatkuva kasvatus on yleistynyt hitaasti, vaikka siitä poikkeavaa perinteistä avohakkuuta on kritisoitu rajustikin. Joitakin vuosia sitten muun muassa ympäristöjärjestöt vaativat perinteisen avohakkuun lopettamista kokonaan.
Avohakkuu tai uudistushakkuu on Suomessa yhä valtamenetelmä. Siinä metsän hakkuualueelta poistetaan kaikki tai lähes kaikki puut.
Jatkuva kasvatus (tai jatkuvapeitteinen kasvatus) on Suomessa vielä melko uusi menetelmä. Siinä metsä pidetään koko ajan puustoisena ja sieltä poistetaan vain osa puista.
Viime vuonna vain 3,5 prosenttia kaikista hakkuista oli jatkuvan kasvatuksen mukaisia.
Osa metsänomistajista ei enää hyväksy perinteisiä hakkuutapoja. Tällaisia omistajia ovat varsinkin kunnat ja seurakunnat ja moni kaupunkilaismetsänomistaja.
Erikoistutkija Yrjö Nuutinen Luonnonvarakeskuksesta pitää jatkuvapeitteistä kasvatusta mahdollisuutena, mutta haasteitakin on.
– Voi olla yllätys monelle metsänomistajalle, että soveltuuko (jatkuva kasvatus) kohteelle. Meillähän on pitkään tehty jaksollista kasvatusta tasaikäisissä metsiköissä ja niiden muuttaminen jatkuvan kasvatuksen kohteeksi ei ole välttämättä kovin helppo asia.
– Jos jatkuvaa kasvatusta tuodaan kohteisiin, joihin se ei sovellu, niin metsän kasvu hidastuu ja metsän hyvinvointikin heikkenee. Kohdevalinta on tärkeää, Nuutinen sanoo.
Asiantuntija arvioi jatkuvan kasvatuksen lisääntyvän erityisesti turvemailla.
Katso lisää aiheesta yllä olevalta videolta.