Cowboyt ja intiaanit. Pilvenpiirtäjät ja raketit. Roskaruoka, Super Bowl ja Hollywood. Kaikki kolmessa kirjaimessa – USA. Ennakkoluulojen kertomaa, sillä muuta kokemusta minulla ei Amerikasta olekaan. Vielä toistaiseksi.
Renaultin minulle tarjoama kolmoskuskin paikka USA:n GP:ssä on jälleen uusi mahdollisuus oppia. Ei ajamisesta, sillä sitä ei tulevana viikonloppuna ole tiedossa, vaan F1-kuskin toiminnasta kisaviikonloppuna. Pääsen seuraamaan aivan vierestä, miten Fernando Alonso ja Giancarlo Fisichella antavat palautetta auton säädöistä ja toiveistaan. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta kun liikutaan aivan teknisen suorituskyvyn rajoilla, on pienillä asioilla suunnaton merkitys. Kuskin on ensin tunnettava ajaessaan autonsa ominaisuudet ja sen jälkeen kyettävä selittämään tuntemuksensa niin, että useaa kansallisuutta edustavat ihmiset sen ymmärtävät. Uusien säätöjen jälkeen sama on jälleen edessä. Ja kaikki tämä rajallisen ajan ja GP-viikonlopun menestyspaineiden synnyttämässä ristiaallokossa.
Itselläni ei näillä näkymin Indianapolisissa paineita ole. Ajaminen olisi tietysti mahtavaa, mutta se merkitsisi, että joko Fernando tai Giancarlo olisivat vähintäänkin kipeitä, joten en haikaile ensi viikonloppuna haalarihommia. Pyörin kuitenkin kisakuskien mukana myös kaikissa kuskipalavereissa, siltä varalta, että joutuisin tositoimiinkin. Näillä näkymin tiedossa on kuitenkin paineeton ja hieno viikonloppu yhdellä maailman legendaarisimmista moottoriurheiluradoista. Viiden tähden formulaloma, matkatoimistona Renault.
Indianapolis on paikka, jossa kaikki kuskit erityisesti haluaisivat voittaa. Sen on todennut ääneen muun muassa Kimi Räikkönen. Kimillä on siihen myös kaikki mahdollisuudet, sillä auto ja mies ovat edelleen huippukunnossa. Viime sunnuntaina Kimi sai voittonsa osin hyvän tuurin avittamana, mutta jälleen kerran kuitenkin ennen kaikkea hyvän ajon seurauksena. Ja sitä paitsi kyllä Kimillä on huonoa tuuria ollut jo aivan riittämiin teknisine vaikeuksineen ja viimeisen kierroksen keskeytyksineen.
Kimi oli kisan jälkeen selvästi tyytyväinen, mutta ei millään muotoa riehakas. Osasyynä siihen oli varmasti se, että hän itsekin tiesi olleensa tällä kertaa onnekas. Pääsyinä käytökseen uskon kuitenkin olevan Kimin kunnianhimon ja realistisuuden. Kimin katse on vain ja ainoastaan maailmanmestaruudessa. Kanadan GP oli vain yksi jalokivi kruunussa, yksi tarvittu sulka päähineessä. Realistina Kimi myös ymmärtää, että kisoja on vielä jäljellä 11, joten aivan mitä tahansa voi tapahtua.