Unettomuus 2012 -tutkimuksessa kävi ilmi, että unettomuuden lääkehoito on pitkään perustunut perinteisiin unilääkkeisiin. Niiden käyttöä tulisi kuitenkin rajoittaa lähinnä lyhytaikaisen unettomuuden hoitoon. Pitkäaikaisen unettomuuden hoidossa on käytetty unta parantavaa melatoniinia sekä sedatiivisia masennuslääkkeitä pieninä annoksina. Neurologian dosentti Markku Partisen mukaan nukahtamislääke-termistä tulisi luopua kokonaan, sillä se harhaanjohtaa potilasta.

– Potilaat kokevat, että nukahtamislääke olisi ikään kuin miedompi kuin unilääke, kun asia on päinvastoin. Nukahtamislääke on kaikkein voimakkaimpia, Partinen huomauttaa.

Jatkossa panostetaan unen laatuun

Uuden tutkimuksen mukaan lääkehoito on laskussa. Alustavia merkkejä hoitokäytäntöjen murroksesta on saatu myös käytännössä. Unettomuuden hoitoa selvittäneessä tutkimuksessa havaittiin, että perinteisten unilääkkeiden käyttö on laskussa ja elimistön omia mekanismeja mukailevien vaihtoehtojen puolestaan kasvussa. Perinteisten unilääkkeiden haittoihin tullaan kiinnittämään yhä enemmän huomiota ja niiden käyttöä pyritään vähentämään.

– Tästä tullaan aivan varmasti näkemään tutkimustuloksia seuraavien vuosien aikana, Partinen vakuuttaa.

Partisen mukaan unettomuuden hoidoissa ollaan jatkuvasti siirtymässä kohti käytäntöjä, joissa unettomuuden eri muotoihin kiinnitetään yhä enemmän huomiota ja hoito räätälöidään yksilöllisesti.

– Unettomuutta on hoidettu tähän asti lähinnä perinteisillä bentsodiatsepiineilla ja niiden johdannaisilla, jotka on tarkoitettu pääasiassa nukahtamisvaikeuksiin. Nyt olemme siirtymässä kohti hoitokäytäntöjä, jossa keskitytään yhä enemmän unen laadun parantamiseen, Partinen kertoo.

Lääkkeettömissä menetelmissä uskotaan lyhytterapian käytön yleistymiseen ja unettomuuteen erikoistuneiden lääkärien tai unihoitajien määrän kasvuun.

Kun tutkimuksessa kysyttiin potilailta, onko lääkäri selvittänyt unettomuuden syitä, 59 prosenttia koki syyn jääneen selvittämättä. 73 prosenttia vastanneista oli sitä mieltä, että lääkäri ei esitellyt heille useampia hoitovaihtoehtoja. 85 prosenttia potilaista koki, ettei unen laatuun kiinnitetä riittävästi huomiota ja 86 prosentin mielestä unettomuutta ei hoideta riittävän yksilöllisesti.

Lääkäreistä 47 prosenttia oli sitä mieltä, että potilaat eivät ole vastaanottavaisia elämäntapoihin liittyville ohjeille unettomuuden hoitamiseksi. 40 prosenttia lääkäreistä koki, etteivät potilaat ymmärrä unettomuutensa todellisia syitä. Tämä koetaan käytännössä hoitamisen esteeksi.

Univaikeuksista muodostuu noidankehä

Erikoispsykologi Heli Järnefeltin mukaan unetonta ei kuulla vielä tarpeeksi. Unettomuus vaikuttaa hyvinvointiin, toimintakykyyn ja terveyteen negatiivisesti. Unettomuus vaikuttaa heikentävästi myös työkykyyn: työkyvyttömyyden riski, sairauspoissaolot ja työkyvyttömyyseläkkeet lisäävät yhteiskunnan kustannuksia.

– Unettomuudella on hyvin monenlaisia vaikutuksia. Jokainen, joka on nukkunut yhdenkin yön huonosti, huomaa, että toimintakyky ei ole niin hyvä, kuin jos olisi nukkunut kunnollisen unen.

Aikaisemmin unettomuutta on pidetty ohimenevänä ilmiönä, mutta nyt on näyttöä siitä, että unettomuus on usein pitkäkestoinen ongelma.

Unettomuuden arvioinnin ja hoidon lähtökohtana on yrittää selvittää, mikä on syy unettomuuden takana. Usein ihminen saattaa kärsiä useasta uniongelmasta yhtaikaa; niin nukahtamisvaikeuksista, huonosta unen laadusta tai katkonaisesta unesta kuin varhaisesta heräämisestäkin.

Syyt unettomuuden takana ovat hyvin erilaisia ja siihen voi vaikuttaa useampikin asia. Pääryhmät ovat:

– Puutteellinen unen huolto, eli itse aiheutettu ongelma (esimerkiksi liian pitkät päiväunet)

– Psykologiset syyt (esimerkiksi nukkumiseen liittyvä suoritusahdistus ja huoli tai jokin iso elämänmuutos)

– Psykiatriset syyt (esimerkiksi masennus)

– Elimelliset syyt (esimerkiksi kipu)

– On myös tärkeää huomioida se, että kun kerran potilas on arvioitu, se ei tarkoita sitä, että syyt unettomuuteen olisivat jonkun vuoden päästä samat. Syyt unettomuuden ylläpitoon voivat hyvinkin muuttua. Tarvitaan jatkuvaa arviointia, Järnefelt muistuttaa.

Vaikka taustalla on monia syitä, unettomuuden jatkuessa ihmisillä on taipumus kehittää asiasta itselleen noidankehä, joka alkaa ylläpitää unettomuutta. Tähän kuuluvat haitalliset nukkumistottumukset ja elämäntavat ja ajatukset, joiden vuoksi unettomuus jatkuu.

– Nukutaan esimerkiksi yksi yö huonosti, seuraavana yönä nukutaan pidempään, jonka seurauksena rytmi hajoaa. Sitten taas seuraava yö voi olla huonompi. Saatetaan myös pyrkiä oleman vuoteessa enemmän aikaa, jotta saataisi nukuttua, mutta sen seurauksena niin sanottu sänky-uni-assosiaatio heikkenee eli sänky ei enää liitykään nukkumiseen vaan unen yrittämiseen, Järnefelt kuvailee.

Näistä syistä ihminen kehittää itselleen ylivireystilan, joka estää nukkumisen – ja vaikka unettomuuden haitat ovat todellisia, myös niistä murehtiminen johtaa vireystilan nousuun, jolloin on vaikea nukkua. Univaikeuksien taustoja selvitettäessä on siis otettava monenlaisia tekijöitä huomioon.

Asiat, jotka tulisi perusteellisesti selvittää unettomuuden syitä etsiessä:

– unettomuuden tyyppi

– uni-valverytmi sekä nukkumaanmeno- ja heräämisajat

– nukkumisympäristö

– milloin ja miten unettomuus alkoi

– unettomuuden ajallinen esiintyminen

– unettomuutta pahentavat ja helpottavat tekijät

– unettomuuden aiheuttamat haitat työssä, kotona ja sosiaalisessa elämässä

– unilääkkeiden käyttö

– unen laatu ja määrä lapsuudessa ja nuoruudessa

– yöllinen virtsaamistarve

– kuorsaus, unenaikaiset hengityskatkot

– mieliala, elämän tyytyväisyys ja mahdollinen itsemurha-alttius

– muut psykiatriset oireet ja sairaudet sekä niihin käytettävä lääkitys

– somaattiset sairaudet ja niiden lääkehoito

– luontaistuotteiden käyttö

– alkoholin ja muiden päihteiden käyttö

– kahvin, teen sekä energia- ja kolajuomien käyttö

– liikunta, ravitsemus ja ruokailuajat

– sosiaaliset tekijät

– työhön liittyvät tekijät

Apua unipäiväkirjasta

– Unettomuuden arvioinnissa tarvitaan aikaa ja vuorovaikutteista otetta. Varsinkin silloin kun oireet pitkittyvät, olisi tehtävä laaja-alainen ja yksilöllinen arvio syistä. Unipäiväkirja ja erilaiset kyselylomakkeet ovat tässä hyviä apuvälineitä, ja auttavat säästämään aikaa lääkärin vastaanotolla, Järnefelt sanoo.

Järnefeltin mukaan unipäiväkirjan pito voi jo helpottaa unettomuutta jonkin verran. Kun ihminen alkaa seurata sitä, minkälaiset tekijät unettomuuteen vaikuttavat, hän saattaa huomata asiaa parantavat ja huonontavat tekijät. Unipäiväkirja antaa todistusaineistoa siitä, että joskus tulee nukuttua hyvinkin, joka puolestaan helpottaa omaa oloa.

Järnefelt muistuttaa myös potilaan ja lääkärin välisen, empaattisen vuorovaikutuksen olevan tärkeää.

– Potilas ei ole vain passiivinen hoitokohde vaan oleellista on huomioida myös hänen oma käsityksensä tilanteesta ja mikä hänen oma motivaatio on hoitaa unettomuutta. Tulisi tarjota erilaisia hoitovaihtoehtoja, kertoa esimerkkejä, auttaa potilasta asettamaan tavoitteita ja antaa palautetta edistyksestä, Järnefelt sanoo.

Hoitojakson päättyessä on tärkeää tuoda esiin se, miten sovitut elämäntapamuutokset säilytetään ja kuinka toimia, jos uuteen elämäntyyliin tulee repsahduksia. Vertaistuki on tärkeää, sillä moni uneton kokee olevansa yksin.

Unettomuus 2012 -tutkimus toteutettiin verkkokyselyinä. Potilastutkimukseen osallistui 1243 vastaajaa, joiden keski-ikä 41 vuotta. Heiltä selvitettiin unettomuuden taustaa, laatua, sekä tyytyväisyyttä unettomuuden hoitoon. Lääkäritutkimukseen osallistui 424 lääkäriä (työterveyslääkärit, terveyskeskuslääkärit, yleislääkärit, geriatrit ja gynekologit) eri puolelta Suomea. Vastaajien keski-ikä 48 vuotta. Heiltä selvitettiin, miten unettomuutta hoidetaan ja miten haasteisiin unettomuuden hoidossa suhtaudutaan.

Lue myös:

Asiantuntija neuvoo: Näin selviät traumasta ja traumaperäisestä stressihäiriöstä

Huolehdi henkisestä hyvinvoinnistasi – lue vinkit onnellisempaan arkeen!

AVA

Lähteet: Unihuoltoa aivoille 2012 -seminaari

Kuvat: Shutterstock