Uinti on aina kuulunut olympiaohjelmaan. Tukholmasta 1912 lähtien uinnit on järjestetty erillisellä uimastadionilla. Sisähallissa uitiin ensi kerran Lontoossa 1948. Ateenassa uidaan ulkoilmassa.
Olympia-altaan pituus on ollut vuoden 1924 Pariisin kisoista lähtien 50 metriä, sitä ennen allas oli kaksi kertaa pitempi. Selkäuinti tuli olympiaohjelmaan ensi kerran vuonna 1900 ja rintauinti 1904. Perhosuinti on ollut mukana vuodesta 1956, sekauintiviesti 1960 ja sekauinti 1964 lähtien.
Naiset pääsivät olympiauinteihin Tukholmassa 1912. Suomalaisuimarit ovat osallistuneet kaikkiin kisoihin vuodesta 1908 lähtien. Ateenassa on mukana seitsemän suomalaisuimaria: Jere Hård, Matti Mäki, Jarno Pihlava, Matti Rajakylä, Eeva Saarinen, Jani Sievinen ja Hanna-Maria Seppälä.
Yksissä kisoissa on eniten uintikultamitaleita voittanut Mark Spitz 1972. Hänen seitsemästä kultamitalistaan neljä on henkilökohtaista ja kolme viesteissä. Eniten henkilökohtaisia kultamitaleita on voittanut unkarilainen Krisztina Egerszegi, joka vei viisi kultamitalia 1988-96.
Alkuerissä tilastojen 24 parasta jaetaan tasaisesti kolmeen viimeiseen erään. 16 parhaan ajan uinutta kilpailijaa selviytyy välieriin, joista taas kahdeksan parasta ajan perusteella. Pitkillä matkoilla ja viesteissä alkueristä selviytyy kahdeksan parasta suoraan finaaliin.
(MTV3-STT)