Tuore tutkimus yhdistää keinotekoiset makeutusaineet kohonneeseen riskiin sairastua sydän- ja verisuonitauteihin.
Mitä keinotekoiset makeutusaineet ovat?
Terveyskirjasto määrittelee makeutusaineet ruokaan lisättävänä ja lääkevalmisteiden apuaineena käytettävänä makealta maistuva aineena.
Tällaisia aineita ovat muun muassa advantaami, asesulfaami, aspartaami, erytritoli, isomalti, ksylitoli, maltitoli, mannitoli, neohesperidiini DC, neotaami, sakkaroosi, sorbitoli, sakariini, sukraloosi, syklamaatti, stevia ja taumatiini.
Ison-Britannian National Health Service, eli NHS täsmentää makeutusaineiden olevan matalakalorisia tai kalorittomia kemiallisia yhdisteitä, joilla korvataan usein sokeri ruoassa ja juomissa.
Tuoreen tutkimuksen mukaan tölkillinen sokeritonta virvoitusjuomaa voi nostaa riskiä saada sydänkohtaus, kirjoittaa Daily Mail.
Ranskalaiset tutkijat uskovat, että syypäänä terveyshaittaan ovat virvoitusjuomiin sekä esimerkiksi jogurttiin, muroihin ja ketsuppiin lisättävät makeutusaineet, joilla sokeri korvataan.
Asiantuntijoiden mukaan ihmiset, jotka kuluttavat jopa vain 78 milligrammaa makeutusaineita päivässä, mikä on saman verran kuin puolikkaassa tölkissä dieettilimsaa, ovat 10 prosenttia korkeammassa riskissä saada sydänkohtaus.
Tutkimuksen mukaan tämän määrän makeutusaineita nauttivilla oli myös viidenneksen todennäköisempää saada aivohalvaus.
Mittavasta aineistosta ammentava ranskalaistutkimus on kerännyt myös vastaväitteitä, joiden mukaan tutkijat tekivät liian vahvoja oletuksia olemassa olevan aineiston perusteella. Itsenäisten asiantuntijoiden mukaan keinotekoisten makeutusaineiden yhteydestä sydänvaivoihin kaivattaisiin vielä lisää tutkimuksia. Sokerin terveyshaitat ovat kuitenkin selkeästi tutkittuja.
Lue myös: Hammaslääkärit varoittavat trendijuomasta: Riskinä hampaiden reikiintyminen, tulehdukset ja värjääntyminen
Kevytlimsoja nauttivat olivat pääsääntöisesti lihavampia
Aikaisemmissa tutkimuksissa on kuitenkin esimerkiksi havaittu, että makeutusaineet voivat muuttaa elimistön mikrobiomia ja vaikuttaa sitä kautta sokeriaineenvaihduntaan. Lisäksi kevytlimsojen yhteyttä painonnousuun on tutkittu.
Ranskalaisten tutkijoiden mukaan makeutusaineet eivät olisikaan turvallinen vaihtoehto sokerille. Tuoreen tutkimuksen julkaisi British Medical Journal. Vuosikymmenen kestäneeseen tutkimukseen osallistui yli 100 000 ihmistä.
Osallistujien ikä oli keskiarvolta 42 vuotta ja he kirjasivat ylös kaiken, mitä söivät kolmen päivän ajan. Tutkimustiimi vertasi tutkimukseen osallistuneiden syömiä ruokia ja erityisesti makeutusaineiden määriä heidän sairauskertomuksiinsa.
37 prosentilla tutkittavista makeutusaineet kuuluivat ruokavalioon. Keskimäärin nämä ihmiset saivat päivittäin noin 42,5 milligramman kokoisen annoksen makeutusaineita, mikä vastaa noin desiä dieettilimsaa.
He, jotka nauttivat keinotekoisia makeutusaineita olivat pääsääntöisesti nuorempia ja lihavampia kuin he, joiden ruokavalioon makeutusaineet eivät kuuluneet.
Lue myös: Viisi yleistä mokaa, jotka estävät painon putoamisen
Samaiset ihmiset myös polttivat todennäköisemmin tupakkaa, olivat vähemmän liikunnallisia, noudattivat epätodennäköisemmin tiettyä ruokavaliota, söivät enemmän suolaa sekä punaista ja prosessoitua lihaa ja maitotuotteita sekä joivat dieettilimsaa.
Kaikki muut näistä tekijöistä, paitsi tietenkin nuorempi ikä, nostavat tutkitusti riskiä sydän- ja verisuonitauteihin. Ranskalaistutkijat sanovat kuitenkin ottaneensa nämä huomioon tutkimustuloksia analysoidessaan.
Tutkijat myönsivät, että heidän tutkimuksensa on havainnollinen, joten se ei pysty aukottomasti todistamaan sitä, että keinotekoiset makeutusaineet lisäisivät sydän- ja verisuoniongelmien riskiä. Mutta he huomauttavat, että tutkimuksessa käytettiin "tarkkaa" ja "korkealaatuista" dataa.
Lue myös: Mies pääsi yli limuaddiktiostaan neljän sanan ja somen avulla – sitten tuli yllättävä yhteydenotto: "Totta kai olin shokissa"
Lue myös: Tutkijat kehittelivät täysin kalorittoman ja luonnollisen makeutusaineen hävikkiruoasta
Katso myös: Miten päästä irti sokerikoukusta?
8:31
Lähteet: DailyMail, Terveyskirjasto, British Medical Journal