Molden enkeli elää ryhmineen päättymätöntä satutarinaa ja samaan aikaan Ranskan jättiläinen on kaatumassa jälleen seuraa ennenkin niin monta kertaa kohdanneisiin eripuriin ja ristiriitoihin.
Kuinka paljon voikaan jalkapallomaailmassa kaksi kuukautta muuttaa asetelmia? Mestarien liigan jatkopelien arvontojen jälkeen PSG-fanien keskuudessa ei mietitty meneekö oma seura jatkoon. Kyse oli siitä, minkälaiset nöyryyttävät lukemat PSG iskee taululle José Mourinhon antijalkapalloa pelaavaa joukkuetta vastaan.
Pelon kautta pelannut Manchester United vapautui kaikista kahleistaan, kun Ole Gunnar Solskjær asteli ruoriin. Käsijarru otettiin pois. Henkinen lukko samalla. Ilmapiiristä tuli jälleen iloinen, kyräily oli poissa.
Solskjær on tuonut ihan eri valmennuskulttuurin Carringtoniin, Unitedin harjoituskeskukseen. Sellaisen, missä niillekin pelaajille, jotka eivät pelaa, selitetään miksi ja ”pidetään huolta”. Sellaisen, jossa jokaiselle pelaajalle annetaan arvoa ja luodaan luottamussuhde siihen, että hän on tärkeä joukkueelle. Eli siis kaikkea sitä mitä Mourinho ennen edusti, ennen kuin pesti Madridissa muutti hänet valmentajana lopullisesti tiputtaen samalla hänet pikkuhiljaa maailman terävimmältä huipulta.
Thomas Tuchel on puolestaan yrittänyt päästä sinne, missä Mourinho on jo ollut. Eripuriin ja ongelmiin kaatuneen Dortmund-pestinsä jälkeen hän tuli viemään PSG:tä kohti sitä pyttyä mitä se janoaa ehkä enemmän kuin kukaan muu. Pariisi on ollut vaikea paikka monelle muullekin, sellaiseksi se on osoittautumassa myös Tuchelille.
Vielä on kaikki suhteellisen hyvin, mutta korttitalo uhkaa kaatua. Financial FairPlay on luonut PSG:lle omat vaikeutensa toimia. Se ei pysty Neymarin ja Kylian Mbappén jälkeen kaappailemaan ketä tahansa ennen kuin tilit tasoittuvat. Tammikuun siirtoikkuna oli oiva osoitus siitä. Pariisilaiset olivat vähintään viiden pelaajan perässä, mutta saivat lopulta naarattua vain Leandro Paredesin keskikentälleen.
Jo ennestään ohuella materiaalilla pyörinyt PSG uhkaa kaatua, ei pelkästään Neymarin poissaoloon, vaan keskikentän ohuuteen. Pahimpaan mahdolliseen saumaan seura ajautui riitoihin tähtipelaaja Adrien Rabiotin kanssa, koska hän ei suostunut tekemään jatkosopimusta. Rabiot ei tällä hetkellä edes harjoittele edustusjoukkueen kanssa. Marco Verratti on ollut pitkään sivussa, mutta pariisilaisten onneksi teki viikonloppuna paluun Bordeauxia vastaan. Verrattin on pakko pelata tiistaina, muutoin Paul Pogba pääsee hääräämään mielipaikallaan liikaa. Oleellisen PSG:n keskikentän ongelmista kertoo se, että Tuchel on joutunut peluuttamaan Dani Alvesia keskikentän pohjapelaajana.
Bordeaux-peli toi lisää ongelmia, sillä myös Edinson Cavani loukkasi itseään. Ykkösmiehistön laatu kestää vertailun ja parhaimpana päivänään se voisi mennä kliimaksiin asti, mutta PSG:n ”rosterinvahvistajilla” ei mennä europeleissä mihinkään.
Punaisen puolen hurmoksessa on myös muistettava, että United on kohdannut kaksi tasokasta joukkuetta voittoputkensa aikana. Tottenhamin se voitti, koska David De Gea pelasi yhden elämänsä peleistä. Arsenalin se kaatoi, koska Unai Emeryn ryhmä oli surkeampi kuin Arsenal koskaan Arsene Wengerin aikana.
Joten...niin, en sitten lopulta oikein tiedä....muuta kun että alkaisi jo. On tätä odotettukin.