Talvi paukkuu Suomessa ja samalla se antaa mahdollisuuden harrastaa upeita talvilajeja. Jotkut lajit kuitenkin tarvitsevat hieman kylmäpäisempää toimintaa kuin toiset.
TOP 10: Hurjimmat talvilajit
Julkaistu 22.01.2016 10:05
Salttu Forsström
Salttu Forsström
Talvi paukkuu Suomessa ja samalla se antaa mahdollisuuden harrastaa upeita talvilajeja. Jotkut lajit kuitenkin tarvitsevat hieman kylmäpäisempää toimintaa kuin toiset.
Pilkkiminen ei välttämättä ole äkkiseltään ajateltuna kovinkaan extremeä. Mutta sanopa ulkomaalaiselle, että jäälle mennään pakkasessa istumaan pienelle penkille ja tuijotellaan pientä reikää, joka jäähän on kairattu ja toivotaan parasta. Se mitä ulkomaalainen ei välttämättä tajua, että siinä mieli ja sielu lepää. Onhan se kuitenkin aika hurjaa kykkiä kylmässä jäällä tuntikausia ilman nypyn nyppyä.
Moottorikelkkailussa käydään kilpailuja krossi- ja hyppykisoista pitkän matkan vaelluskisoihin. Yksi kuuluisimmista on peräti 3269 kilometrin pituinen Iron Dog -kilpailu Alaskassa. Siinä lumi pöllyää ja koneet huutavat, kun moottorikelkat pistävät menemään. Kovassa vauhdissa saattaa käydä myös köpelösti.
Siinä on vauhtia ja vilskettä, kun kilpailijat kiitävät jääkiekkovarusteissa jäistä ja ahdasta rataa alas, jota on maustettu tiukoilla käännöksillä, kumpareilla sekä hypyillä. Kontaktiltakaan ei luonnollisesti säästytä, kun kilpailijat yrittävät kiilautua ensimmäisenä maalilinjan yli.
Koiravaljakko on suosittu tapa tehdä matkaa antarktisilla alueilla, mutta siinä myös kisaillaan. Kovin koitos käydään Alaskassa vuosittaisessa Iditarod-kilpailussa. Kilpailumatka on 1770 kilometriä ja nopein voittaja on selvittänyt sen noin 8,5 päivässä. Kilpailu käydään erittäin haastavissa oloissa, jossa kylmyys viiltää ja tuuli tuivertaa. Ikävä kyllä kilpailu on koitunut vuosien varrella useiden koirien kohtaloksi ja joka vuosi on nähty harmillisia tapauksia. Ihmiskuolemilta on kuitenkin tähän saakka vältytty.
Lentomäen MM-kisoissa saimme karmivalla tavalla muistutuksen mäkihypyn vaaroista, kun Lukas Müller kaatui hyppynsä pahasti ja halvaantui. Kun pisimmät hyppääjät alkavat nakutella 250 metrin havuille, niin monien mielestä alkaa olla jo aiheellista kysyä, onko menty liian pitkälle. Mäkihyppy vaatii muutenkin rautaisia hermoja. Ei tarvitse kuin kerran kavuta mäkitornin päälle, niin tietää, ettei sieltä ihan joka kaveri tule alas.
Helihiihto on laji, jossa laskijat kuskataan helikopterilla vuoren huipulle ja he laskevat sitten vuorta alas. Lajissa jopa kilpaillaan, kun laskijat tulevat alas neitseellistä puuterilunta ja yrittävät löytää vaikeimman ja jännittävimmän reitin alas.
Nopeuslaskussa lasketaan noin kilometrin mittainen rata, jossa ensimmäiset 500 metriä kiihdytetään vauhtia niin nopeaksi kuin mahdollista ja toiset 500 hiljennellään vauhtia. Maailmanennätys on käsittämätön 253,18 kilometriä tunnissa. Siinä vauhdissa pienikin virhe saattaa olla kohtalokas.
Ohjaskelkkailu on varmasti olympialajeista pelottavin. Ohjaskelkkailussa hypätään jäiseen ränniin ja yritetään pitää kelkka radalla ja päästä mahdollisimman nopeasti maaliin. Vauhdit nousevat yli 140 kilometriin tunnissa eikä pahoilta onnettomuuksiltakaan ole vältytty.
Kitzbühelissä lasketaan tänä viikonloppuna maailmancupin syöksylasku ja kilpailulla on legendaarinen asema ja maine alppihiihdossa. Hahnenkamm on sekä pelätty että kunnioitettu. Vaatii kovaa päätä tulla mutkitellen mäkeä alas ja siinä välissä hypätä parhaimmillaan yli 80 metriä. Kitzbühel on ehdottomasti alppihiihdon arvostetuin kilpailu, sillä vain kovimmat selviytyvät sieltä voittajina.
Mitä saadaan, kun yhdistetään varjoliitäminen ja laskettelu? Speed flying. Heikkopäisempää saattaisi pelottaa jo jompikumpi, mutta homma menee jo toiselle tasolle, kun molempien lajien kanssa aletaan kikkailla. Joku voisi sanoa, että aivan kaistapäistä meininkiä, mutta toinen saa siitä parhaat kiksit.