Paula Salomaa: Viikingin varjossa (Otava 2015)
Viikingin varjossa -kirja kertoo nyrkkeilijä-kansanedustaja Tony Halmeen ja hänen Katja-vaimonsa seitsemän vuotta kestäneestä avioliitosta nimenomaisesti vaimon silmin. Tony Halmehan teki avustajineen itsestään useammankin kirjan, joissa kertoi oman näkemyksensä ihmistä ja maailmasta. Vaimon mukaan näissä kirjoissa ja Tonyn puheissa oli suuri ristiriita tekoihin nähden.
Kirjaa voi lukea joko niin, että tirkistelee julkkispariskunnan railakasta yksityiselämää tai sitten tarinaa voi lukea eräänlaisena vertaistukikertomuksena. Viikingin varjossa kertoo nimittäin surullisen tarinan pariskunnasta, jossa äärimmäisen kiltti ja alistuva ihminen on liitossa dominoivan ja narsistisen puolison kanssa.
Suuri rakkaus muuttui alistamiseksi
Katja tutustuu yökerhossa parikymppisenä kymmenen vuotta vanhempaan Tonyyn, joka oli jo tuolloin kuuluisa nyrkkeilijä, Viikinki. Katjasta tuntui oudolta mutta samalla hienolta, että Tony Halmeen tapainen julkkis ja naisten piirittämä nyrkkeilijäsankari ihastui kaikista maailman naisista juuri hänenkaltaiseensa piirien ulkopuolelta tulleeseen tuntemattomaan naiseen.
Rakkaus tuntuu ainakin aluksi toimivan, kun maalaistyttö pääsee kohtuullisen varakkaan miehensä siivellä seurapiireihin ja ulkomaille. Mikään ei ole kuitenkaan ilmaista, kuten Katja tulee huomaamaan.
Tony latelee monenlaisia sääntöjä yhteiselämän ehdoksi: Katja ei saa tehdä varsinaisia töitä, koska hänen täytyy olla melkeinpä kokopäiväisesti Tonyn palveluksessa. Katja siivoaa, tiskaa, käy kaupassa ja huolehtii miehestään koko ajan. Jos kauppareissulla Katja unohtaa ostaa Tonyn haluaman mehupurkin ja kauppa on ehtinyt kotiintullessa mennä jo kiinni, Tonyn ripitys on tiukkaa. Katjasta tuntuu, että hän ei ole täyttänyt miehensä vaatimuksia riittävän hyvin – mehupurkin unohtaminen on tästä oiva esimerkki. Kirjassa kuvataan hienosti kuinka alistettu, siis tässä tapauksessa Katja, soimaa itseään mitättömäksi ja huonoksi ihmiseksi, kun ei täytä puolisonsa vaatimuksia.