Timo Tompurin raskain urakka oli vasta alkamassa, kun kiekonheiton karsinta päättyi lauantai-iltana Helsingin Olympiastadionilla. Tompuri heitti 59,11 metriä ja oli karsinnan 25:s, mutta se oli vasta alkua miehelle, jonka tunteet voi aina lukea suoraan hänen suupieliensä asennosta.
Matkalla pukusuojaan Tompuria odotti kiemurteleva, aidattu reitti toimittajien haastattelualueen läpi. Ensin tv- ja radiotoimittajat, sitten lehtitoimittajat ja joka puolella samat kysymykset edellisiltana alkaneesta dopingkohusta. Tompuria ainakin joskus valmentanut Kari Mattila oli jäänyt heinäkuussa poliisin haaviin dopingaineiden hallussapidosta epäiltynä.
Tompuri marssi heittäjäryhmänsä viimeisenä kohti uloskäyntiä ja joutui ensin Yleisradion tv-haastatteluun. Siitä päästyään hän yritti oikaista radiohaastattelijoiden ohi, mutta lyhyen vapaaehtoisvirkailijan kanssa käydyn neuvottelun jälkeen hän taipui määrätylle reitille. Radiohaastattelun jälkeen Tompuri astui viimeisten tv-haastattelijoiden eteen ja aloitti tiukalla äänellä: - Ei kommenttia. Kisa oli huono.
Muutamaa sitaattia myöhemmin Tompuri jatkoi läpi kirjoittavien toimittajien, mutta ei suostunut enää pysähtymään. - Mä kommentoin tuolla jo ihan tarpeeksi.
Muutama vihainen askel, ja yksi kommentti saatiin vielä. - V...tuttaa ihan s...tanasti, ja sitten Tompurin Canossan matka oli vihdoin ohi.
Kiinnostusta oli
Ironista oli, että karsiutumisen jälkeen Tompurin puheista oltiin kiinnostuneempia kuin kenties yhdenkään aiemman kisan jälkeen. Haastattelualueella oli kaikkien kynnelle kykynevien suomalaisten lisäksi myös ranskalaisia ja saksalaisia toimittajia, joita olisi kiinnostanut kuulla omien sanojensa mukaan kapakasta yleisurheilukentille tulleen heittäjän mietteitä.
Tompuri, 36, aloitti kiekonheiton vasta 25-vuotiaana pohdittuaan sitä ennen oluen ääressä, missä lajissa olisi helpointa nousta huipulle. Hänet bongattiin yleisurheilukentältä valmennukseen ja vain muutamaa vuotta myöhemmin eteni arvokisaedustajaksi.
Ja jotain kapakan miestä Tompurissa on aina ollut, niin helposti hänen tunteensa ovat luettavissa hänen kasvoiltaan, niin helposti hänen äänensä kiristyy ja hänen leukalihaksensa alkavat tiukassa paikassa nykiä. Hän ei ole koskaan ollut sujuvasti tyhjänpäiväisyyksiä huonoimmallakin hetkellä lateleva urheilija.