Tuulilasinpyyhkimet keksittiin jo 1900-luvun alussa, mutta keksijä niiden takana ei ikinä saanut varsinaista tunnustusta tai korvauksia ideastaan.
Auton varuste, jota tulee yleensä ajatelleeksi vasta silloin, kun ne eivät toimikaan kunnolla, ovat tuulilasinpyyhkimet. Kuka tahansa auton ratin takana istunut kuitenkin tietää, että varsinkin sadesäällä ne ovat suorastaan ehdottomat.
Jo vuosikymmeniä tuulilasinpyyhkimet ovatkin kuuluneet auton vakiovarusteisiin, mutta tiedätkö milloin ja miten ne keksittiin?
Kuten tuulilasinpyyhkimiä, niiden keksijääkään ei useimmiten muistella.
Keksi idean istuessaan raitiovaunun kyydissä
Nainen tuulilasinpyyhkimien takana on yhdysvaltalainen yrittäjä Mary Anderson.
– Kun ajattelen Mary Andersonia, ajattelen pioneeria, yrittäjää ja naista, joka oli hyvin kiinnostunut muovaamaan oman tiensä. Hän oli nainen, joka oli hyvin edellä aikaansa, National Inventors Hall of Famen varatoimitusjohtaja Rini Paiva toteaa New York Postille.
Anderson oli kotoisin Alabamasta ja vietti suuren osan ajastaan Kaliforniassa ja Tennesseessä. Matka New Yorkiin antoi Andersonille kuitenkin sysäyksen ryhtyä keksijäksi.
Paivan mukaan Anderson oli raitiovaunun kyydissä kolealla säällä kun huomasi, ettei raitiovaunun kuski meinannut nähdä mitään tuulilasin läpi. Kuski yritti pyyhkiä tuulilasia kurottamalla ulos ikkunasta ja joutui välillä jopa pysäyttämään koko raitiovaunun saadakseen tuulilasin puhtaaksi.
Kun Anderson pääsi takaisin kotiin, hän alkoi pohtia, että asiaan on pakko olla olemassa jokin helpompi ratkaisu.
– Hän työskenteli suunnittelijan kanssa idean saadakseen ja päätyi jättämään pyyhkimille patenttihakemuksen, joka hyväksyttiin melko nopeasti 1900-luvun alussa, Paiva kertoo.
Lue myös: Jos tuulilasi ei puhdistu kunnolla, ei syy ole välttämättä sulissa – tästä tiedät, että on oikeasti aika hankkia uudet pyyhkimet
Patentti vanheni ennen kuin pyyhkimiä alettiin arvostamaan
Virallinen patentti myönnettiin Andersonille 10. marraskuuta 1903. Patentissa tuulilasinpyyhkimiä kutsuttiin ikkunoiden puhdistuslaitteeksi.
Ensimmäinen visio pyyhkimestä oli säteittäisesti heiluva "metallikäsi", joka oli kiinnitetty ikkunaan ja jonka avulla ikkunasta saataisiin pyyhittyä pois lumi, vesi sekä räntä. Pyyhintä käytettiin manuaalisesti auton sisälle asennetun kahvan avulla.
Tuulilasinpyyhkijän pystyi myös ottamaan ikkunasta pois, jottei se hyvällä säällä "pilannut auton ulkonäköä".
Vaikka tuulilasinpyyhkimet ovatkin autoissa nykyään vakiovaruste, ei Andersonin keksintö saavuttanut alkuun suurtakaan suosiota.
– Hän yritti ottaa yhteyttä, mutta mikään yritys tai yksittäinen henkilö ei osoittanut kiinnostusta hänen keksintöönsä. Pitää muistaa, että kyseessä oli 1900-luvun alku. Autot eivät olleet vielä niin yleisiä, kuin ne tulivat olemaan muutaman vuosikymmenen päästä, Paiva kertoo.
Paivan mukaan osa ihmisistä myös ajatteli, että tuulilasinpyyhkimet olisivat autoilijalle liiallinen häiriötekijä.
Tuulilasinpyyhkimet nostattivat suosiotaan vasta vuosikymmeniä myöhemmin, samalla kun autotkin yleistyivät. Harmillisesti Andersonin patentti oli kuitenkin vanhentunut jo siihen mennessä, kun pyyhkimiä alettiin asentaa autoihin, eikä hän ikinä saanut niistä mitään korvauksia.
Lue myös: Oletko huomannut tätä näppärää yksityiskohtaa autosi bensatankin luukussa?
Lähde: New York Post