USA 2003. Ohjaus: Roger Donaldson. Käsikirjoitus: Roger Towne ja Kurt Wimmer. Tuotanto: Jeff Apple ja Gary Barber. Kuvaus: Stuart Dryburgh. Leikkaus: David Rosenbloom. Pääosissa: Colin Farrell, Al Pacino, Bridget Moynahan, Gabriel Macht, Mike Realba. Kesto: 115 min.
Kuinka monta trilleriä vielä tarvitaan ruokkimaan vainoharhaisten jenkkien vakoilunpelkoa ja vihollisenpelkoa ja salaliittopelkoa? Roger Donaldson on väsännyt jälleen yhden, ja harvinaisen pitkäveteisen sellaisen. Mukaan hän on suostutellut itse Al Pacinon. Toisessa pääosassa luimistelee Irlannin uusin lahja maailmalle: komea sänkiposki Colin Farrell.
James Clayton (Farrell) on nuori ja kunnianhimoinen tietokone-ekspertti, jonka lahjat CIA:n karismaattinen agenttiveteraani Walter Burke (Pacino) vainuaa ja värvää pojan riveihinsä salaiseen erikoiskoulutukseen. Siellä tehdään vaativia testejä ja luvataan kansainvälistä uraa, mutta koulutusyksikössä on myös jotakin mätää. Kukaan tai mikään ei ole sitä miltä näyttää; onko edes söpö kokelastoveri Layla (Bridget Moynahan), johon James menee ja rakastuu?
Recruitissa ei ole yhtään ainoaa persoonallista elementtiä. Sen sijaan leffassa on sureva nuori mies, joka koettaa täyttää kuolleen sankari-isänsä isot saappaat. Nuorimies on nk. "yksinäinen susi" sekä tietysti luokkansa priimus, ja totta kai hän rakastuu toiseen priimukseen. On päälle liimattu romanssi, petos, salaliittoteorioita, vääriä identiteettejä ja muutama vauhdikas takaa-ajo kuolleine sivullisineen. Ja sitten vielä lopun Suuri Selvityskohtaus, jossa konna luettelee ystävällisesti rikoksensa ennen kuin ampuu sankarin. Vaan ehtiikö ratsuväki apuun? Yllätyksiä klisee-soppaan ei mahdu.
Al Pacino on varsinkin vanhoilla päivillään leimautunut rooleihin, joissa hän saa olla ylivertainen auktoriteetti ja pikkuisen pelottava mentor-hahmo; niin nytkin. Hän kähisee jälleen matalalla äänellä huippusalaisista kysymyksistä ja välillä huutaa niin että sylki roiskuu. Ja kuten tavallista, Pacino jättää varjoonsa kaikki muut. Myös Colin Farrellin, jolla on kauniit silmät ja tasan kaksi ilmettä.
Teksti: Tuuve Aro
Kuva: FS Film