Tepa Reinikainen jättää kuularingit. EM- ja MM-halleissa sekä ulkoratojen MM-kisoissa parhaimmillaan kuudenneksi yltänyt mörssäri on viime vuosina kamppaillut polvi- ja selkävaivojen kanssa. Reinikaisen mukaan uran jatkamiselle huipputasolla ei enää ole edellytyksiä.
- Loukkaantumisia on ollut polven ja selän kanssa. On kokeiltu vaihtaa tyyliä, mutta siitä ei loppujen lopuksi tullut mitään, kun tuo selkä alkoi oirehtia sen takia. Ja kun takana on 20 vuotta kuulantyöntöä, motivaatio alkoi olla sitä luokkaa, että katsoin parhaaksi siirtyä syrjään, Reinikainen sanoo.
Reinikainen, 31, työnsi pakittamalla 20,88 vuonna 2001. Sitkeän polvivaivan kiusaamana hän vaihtoi tyyliä ja työnsi pyörähtämällä parhaimmillaan 19,98. Uran jatkaminen ensi kesän olympialaisiin asti houkutteli, mutta Kuortaneella asuva työntäjä katsoi, ettei edellytyksiä huipputyöntöihin enää ole.
- Edellisissä olympialaisissa Ateenassa oli pahoja polvivaivoja ja olin ensimmäinen loppukilpailusta karsiutuja. Sitä olisi ollut mukava lähteä parantamaan Pekingiin, mutta tunsin sen itsestäni, että paikat eivät enää kestä. Kesällä koetin kahdessa viimeisessä kilpailussa palata pakittamiseen, mutta vanha vaiva oikeassa polvessa alkoi heti muistuttaa itsestään, Reinikainen sanoo.
Selkävaiva vei rentouden
Pyörähdyksessä Reinikainen ei päässyt parhaimmilleen selkävaivan takia.
- Kun aloin pyörähtää, selkään tuli puolen vuoden jälkeen välilevyn pullistuma. Siksi en pystynyt pyörähtämään rennosti, Reinikainen kertoo.
Kangasniemen Kalsketta edustanut Reinikainen on harjoitellut koko uransa isänsä, ex-työntäjä Kauko Reinikaisen valmennuksessa. Jatkossa Reinikainen ryhtyy opiskelemaan metsätalousinsinööriksi. Uran jatkuminen valmennuspuuhissa on mahdollista.
- Täytyy huilata urheilun puolesta hetken aikaa, mutta valmennus ei ole poissuljettua, jos tulee sopiva systeemi, jota voisi opiskelun ohella tehdä, Reinikainen sanoo.
(MTV3-STT)