Pimevien iltojen tullen on hyvä napata heijastin käyttöön. Mainosheijastimestakin saa tuunaamalla houkuttelevan korun, joka sopii pipoon, rintapieleen tai takin selkämykseen heijastamaan valoa.
Heijastimia ei voi olla koskaan liikaa. Ihminen saa pimeässä liikkuessaan näyttää mieluummin amerikkalaiselta joulukuuselta kuin kulkea mustana möykkynä.
Prenikka rintaan ja rinta rottingille!
Kangaskaupat myyvät metritavarana heijastinnauhaa, joko ommeltavaa tai tarraliimalla varustettua, ohutta tai leveää. Tarrallista heijastinnauhaa on helppo liimata vaikka aikuisen tuulitakkiin tai lapsen ulkoilupukuun. Takin selkäpuolelle voi teipata isokokoisen nimen alkukirjaimen tai muotoilla heijastintarrasta vaikka iloiset, hymyilevät kasvot.
Heijastinnauhoilla voi myös koristella aidot, tyyppihyväksytyt ja valoa voimakkaasti heijastavat heijastimet korumaisemmiksi. Liikenneturvan heijastin muuttui heijastintarrasta leikatuilla palasilla pöllöksi ja sai kimaltelevat peräsimet paljettiketjuista. Pöllön taakse liimattiin rintaneulapohja, jolla sen saa kiinnitettyä vaikka hihansuuhun huhuilemaan autoilijoille.
Tiehallinnon sponsoroimalle hirvelle annettiin lisäheijastusta paksusta heijastinnauhasta leikatuista sarvista. Juhlavat nauhat leukaan syntyivät silkkinauhasta ja heijastintarrasta. Lisäsarvet ommeltiin softis-levyyn, johon oli jo ommeltu vanha, pieni CCCP-aiheinen rintamerkki. Sillä kiinnitettynä hirvi pysyy rintapielessä menossa mukana. Itse heijastin liimattiin softis-levyyn nahkaliimalla.
Pelkästä heijastinnauhasta askarrellut ruusukkeet eivät sellaisenaan ole täydellinen suoja pimeyttä vastaan´, mutta niillä voi täydentää asun heijastavuutta. Pyöreässä ruusukkeessa pitsireunus ommeltiin paksusta heijastinnauhasta ja softis-levystä leikattujen ympyröiden väliin. Softikseen ommeltiin vielä tarralla koristellut silkkinauhat ja hopeinen nappi – ruusuke oli valmis ulkoilutettavaksi.
