Perinteisesti harrastavien nuorten vanhempia on neuvottu koolla alkavien tehtävien listalla: kannusta, kuljeta ja kustanna. Eriksson lisäisi listalle kuuntele -tehtävän:
”Valmentajana ja itsekin kiekkoilevien nuorten vanhempana on ollut hämmentävää huomata, että kaikissa perheissä ei keskustella nuorten kanssa heidän toiveistaan ja tavoitteistaan.”
Vaikeimpia tilanteita valmentajan näkökulmasta ovat ne, joissa nuoren kehitys, taidot ja tavoitteet eivät kohtaa:
”Ja meidän aikuisten tulisi koko ajan pitää mielessä, että lasten harrastuksessa on kyse heidän harrastuksestaan. Herkemmällä korvalla pitäisi kuunnella, mitä nuori itse haluaa ja mitkä ovat hänen unelmiaan. ”
”Kaikista ei myöskään tule NHL-tähtiä, vaikka vanhemmat kuinka toivoisivat”, hän toteaa.
Kiekon menetys ei saa viedä itsetuntoa
Tommi Eriksson kertoo myös, kuinka jääkiekon lajikulttuuri on muuttunut hänen lapsuudestaan.
”Pelasin lapsena ja nuorena kiekkoa kiekkokoulusta parikymppiseksi asti. Sitten ymmärsin, ettei minusta tule ammattilaista ja siirryin työelämään. Omista peliajoista valmennus on muuttunut valtavasti: silloin ei valmennettu yksilöitä ja tärkeintä oli se, mitä kauden tulostaulu näytti. ”
”Silloin, kun olin lapsi ja hävittiin peli, valmentaja saattoi rikkoa mailan pukkarissa.”