Entinen jääkiekkoilija Sami Helenius, 51, ei ole pudonnut vuonna 2010 päättyneen peliuransa jälkeen elämän kyydistä. Päinvastoin. Perin erilaisella aikakaudella kaukalotason kenttäoikeutta jakanut kovanyrkki nauttii tätä nykyä toisenlaisesta arjesta, mutta huippukiekon parissa valmentamiselle ovi on yhä seljällään.
Kireyttä ei aisti, vaikka kiirettä piisaa. Helenius työskentelee virkaatekevän liikunnanopettajan määräaikaisena sijaisena Kartanon koulussa Järvenpäässä. Opettajuus ei ole taannoin yhdeksän vuotta teknistä työtä opettaneelle Heleniukselle uusi haaste.
– Tykkään kuin hullu puurosta, innostunut Helenius kertoo MTV Urheilulle uuden lukukauden aattona.
Langan päästä aistii hetimiten elämäninnon, jota karumman kautta kiekkoilijan nahkansa taannoin luonut Helenius ei ole kadottanut. Vastaukset kysymyksiin ovat sujuvia ja vereviä.
– Olen itse sellainen sosiaalinen persoona, ja noiden nuorten kanssa on todella mukava tehdä hommia. Nyt olen yläkoulussa kun aikaisemmin olin yhtenäiskoulussa. Sekin on ollut todella mielenkiintoista, kun opetettavat ryhmät ovat olleet kolmosesta ysiin. Silloin saa aina mennä vähän eri mentaliteetilla tunnille. Välillä olet määrätynlainen tarhasetä ja toisella kertaa kuuntelet teinien murheita ja psyykkaat koulunkäyntiin. Jokainen päivä on erilainen, ja nyt on pakko nostaa esiin myös Kartanon koulun työporukka. Se on aivan timanttinen.
Lasten liikunallisuuden laskusta uutisoidaan tätä nykyä yhtenään, mutta Heleniuksen katse on omissa opetettavissa. Heissä, joihin hän itse voi vaikuttaa.
– Minulla ei ole (lapsista) mitään muuta kuin hyvää sanottavaa. Minullakin on se verbaalinen anti sen verran hyvä, ettei tavallista tai tarvitse jostain suorituksesta paljoakaan kehaista, kun se antaa heille jo kummasti hymyn kasvoille. Kannustavuus on todella iso osa-alue opettajalle, Helenius miettii.
tiinaa
teroa
Helenius tahkosi Mats Sundinia vastaan NHL:ssä, mutta ehti edustaa Jokereitakin usean kauden ajan. Kuva Toronton ja Jokereiden välisestä näytösottelusta syksyllä 2003.2003 Getty Images
Jääkiekkoammattilaisuuden osalta Heleniuksen korvat ovat jatkuvasti kuitenkin auki.
– Sen pitää vain olla kunnon tarjous. Mestiksestä oltiin yhteydessä keväällä kakkoskoutsin paikalle, mutta ei siellä pystytä maksamaan kakkosvalmentajalle sellaisia palkkoja kuin Liigassa. Toiseksi, rouva kun on täällä etelässä töissä, välimatka olisi ollut niin pitkä, ettemme olisi joka viikonloppu nähneet. Tällaisiakin asioita on laitettava vaakakuppiin iän myötä.
Jos Helenius tulevaisuudessa vielä valmentaa, korvaus on kynnyskysymys. SM-liigassa kakkosvalmentajalle maksettavan palkan mittaluokasta Helenius ei halua tarkemmin puhua.
– Hyvin sillä pystyy kuitenkin elämään ja vähän jää sukankin varteen.
Apuvalmentajan aura
Helenius työskenteli Kouvolan KooKoossa apuvalmentajana kausilla 2022-2024. Päävalmentajan pukua kantoi tuolloin Olli Salo. Muisteloissa maalataan leveällä telalla.
– Jum*lauta, kun nautin siitä, että pääsin määrätyllä tavalla taas omien pariin. Koppielämään jätkien kanssa ammattilaisjääkiekkoilussa. Oli se kyllä sitten raskastakin. Kuusipäiväistä viikkoa ja itse en pysty jossain bussissa nukkumaan yhtään. Sitten tulee joku arkipeli, josta tulet kotia kohti pikkutunneilla. Toiset toki pystyvät nukkumaan aamulla pidempään, mutta itse olen sellainen aamuvirkku, että vaikka olisit tullut kahden-kolmen aikaan kotiin, seitsemältä alkaa jo availla silmiä. Siinä kohdin lähden yleensä jo hallille juomaan huoltajien kanssa kahvia.
– En valita missään nimessä, mutta kyllä oma hattuni nousee jälleen korkeammalle ammattivalmentajia kohtaan. En sano, että valmentamisen arkirealiteetit ovat rajut, ja haastavakaan ei ole ihan oikea sana, mutta kyllä takki oli kauden jälkeen tyhjä. Kaksi-kolme viikkoa meni niin sanotusti palautuessa.
Vaikka Helenius ikävöi määrätyllä tavalla peliäkin, ennen kaikkea kaipuu on jääkiekkoyhteisöä kohtaan. Pelaaminen on mukavaa, mutta sosiaalinen puoli on kirjattu Heleniuksen papereissa korkeammalle.
– Olen erittäin kiitollinen, että sain sen mahdollisuuden KooKoolta ja Salon Ollilta.
Helenius painottaa, että huippukiekkoilun päävalmentajuuden voi hänen osaltaan tulevaisuudessa unohtaa.
– Jos ammattilaishommasta puhutaan, olen ehdottomasti apuvalmentaja. Minusta ei Liigan päävalmentajaa tulisi, ei edes Mestiksen. Vanhan liiton tietotaito jääkiekosta on ja pelin sisällä pystyn kyllä reagoimaan, mutta määrätynlaisesta taktisuudesta se jäisi kiinni. Näin sen nyt tuolla Kouvolassa, miten monta lankaa päävalmentajan täytyy pitää hyppysissään. Sanon suoraan: ei olisi Samista siihen.
– Lopetin vuonna 2010. En minä muista, että meillä tuollaisia taktisia palavereita olisi ollut. Arvostan koutsejani Aravirran Hannua ja Doug Sheddeniä, mutta ei menty niin syvälle kuin tuolla mentiin Salon kanssa. Hän on toki tunnettu siitä, että hän on taktinen velho.
Olli Salo (etualalla) pestasi Heleniuksen apuvalmentajakseen Kouvolaan.Vesa Pöppönen / AOP
Kun Heleniukselta tiedustelee, millaisen apuvalmentajan tästä tänä päivänä saisi, vastaus irtoaa lyhyellä latauksella ja lävähtää puoliksi kysymyksen päälle.
– Pelaajaläheisen. Kaksi vuotta Salon valmennustiimissä opetti. Nyt osaa tietokonetta käyttää ja tehdä ne asiat, mitä koutsi vaatii. Vaikka elämä ja jääkiekko päivittyvät, määrätyt lainalaisuudet pätevät edelleen.
Kuten lukija on voinut jo päätellä, Helenius antaa Salolle korkeat arvosanat niin ihmisenä kuin valmentajana. Salolle, joka on tällä hetkeltä kiekkojulkisuudelta aavistuksen katveessa jääkiekkoliiton valmennuksen ja huippu-urheilun johtajana.
– Itseasiassa näin hänet juuri vajaa kuukausi sitten. Hän on erittäin tyytyväinen nykyiseen työhönsä. Pääsee olemaan jääkiekon parissa mukana ja ainakin maajoukkuetoimintaan pääsee vaikuttamaan paljonkin.
Heleniuksen oli määrä pitää viime kaudella taukoa jääkiekosta. Puhelin kun ei SM-liigan suunnalta soinut. Alapuolelta sen sijaan pirautettiin ja soittaja edusti kakkosdivisioonassa pelaavaa Kellokosken Alkua.
– Lokakuussa he soittivat, että tule auttamaan tänne meitä. Menin ja sanoin, että en ole sitten ihan joka viikonloppu tapahtumissa. Vaimon kanssa kun mennään mökille, silloin mennään. Ensi kaudella olen kuitenkin luvannut olla kaikissa tapahtumissa mukana. Jäät alkavat tiistaina. On sarjataso mikä tahansa, puhutaan globaalistikin, jääkiekon ympärillä pyörivä porukka on aika mukavaa. Olen siihen syntynyt ja pienestä pitäen aina tykännyt.
Helenius kertoo olevansa persoonana ennen muuta sopeutuvainen. Se onkin tarpeen, sillä rautaliigan todellisuus on toisenlainen.
– Ei siellä ole videoita tai tietokoneita, joilla perataan pelejä läpi. Välillä katson pelejä uudestaan ja jätkille jotain vinkkailen, mutta kahdella sanallakaan ei voida puhua samasta todellisuudesta ammattilaisiin nähden. Tiedän, että Suomi-sarjassakin vielä pidetään videopalavereita, mutta kakkosdivisioonassa niitä ei ole. Olen tuonut sinne vähän oheisharjoittelua ja määrätynlaista säväystä siitä, miten ammattilaiset harjoittelevat.
– Sielläkin on innokkaita poikia. Kyllä he ovat realiteetit omaksuneet, ettei heistä ammattilaisia tule, mutta ne tykkäävät siitä, kun heidät laittaa punttisalille ennen jäitä tai peliohjelman salliessa harjoituksen päätteeksi luistelemaan. Vaikka vähän ne siinä irvistävät niin kyllä he "diggaavat". Pelaajathan suhtautuvat toimintaan erittäin hyvin, koska he maksavat siitä. Valmentajalle haaste samaan aikaan on tietysti sitouttaminen. Kymmenen jätkää kun ilmestyy harjoituksiin, siinä ei paljon viisikkotreeniä vedetä, mutta sitten sopeudutaan sen mukaan.
Poika elää unelmaa
Sami Heleniuksen yksi pojista, 22-vuotias Samuel Helenius asettelee luistimien sijoja parhaillaan oman NHL-uransa alkutaipaleella. Kaksi edellistä kautta AHL:ssä totutellut Helenius pelasi viime kaudella Los Angeles Kingsissä 50 ottelua tehoin 4+3. Pudotuspeleissäkin vastuuta tuli Kingsin jokaisessa kuudessa ottelussa.
– Viime vuonna oli kiva nähdä, kun poika pääsi elämään unelmaansa. Vakiinnutti paikkansakin siellä ja pääsi pelaamaan pudotuspelejä. Viime kaudella tuli katsottua jokainen Los Angelesin ottelu ja suurin osa vieläpä suorana lähetyksenä. Välillä tuli haukoteltua leuat leveenä, kun vedin muutamaa tuntia myöhemmin muksuille liikuntatuntia.
Sami Helenius pelasi NHL:ssä kaikkiaan kuudella kaudella yhteensä 155 ottelua. Poika-Helenius on ehtinyt osoittaa, että jos tarve vaatii, käsien käyttö onnistuu kaukalossa myös isän jättämän esimerkin tavoin.
– Samuel on itsekin sanonut, että se on yksi syy, minkä takia hän siellä pelaa. Pojalla on taidot ja pelikäsitys, mutta ei hän missään nimessä ole ykkös- tai kakkoskentän jätkä. Ei edes alemmissa sarjoissa. Näkisin itse, että Samuel on maksimissaan kolmoskentän sentteri, mutta se oli kiva nähdä, että hän uskaltaa pelata ja yrittää siellä. Ja juuri tuo kontaktipelaaminen ja tarvittaessa hanskojen pudottaminen ovat NHL:ssä tärkeitä.
Samuel Helenius sementoi viime kaudella asemaansa Los Angeles Kingsin kokoonpanossa.2024 NHLI
Alkukantaisempien kykyjen tilauskanta on tätä nykyä havumetsissäkin isän pelivuosiin nähden rajallisempi, mutta ei tyystin tyrehtynyt.
– Se on vähentynyt ihan helvetisti omista ajoistani, koska sun pitää pystyä pelaamaan. Mutta välillä siellä vain tulee sellaisia tilanteita, että hanskat pitää pudottaa. Tiedän itse Pohjois-Amerikassa pelanneena, miten paljon he arvostavat sitä määrätynlaista munaa. Jos olet tuon roolin pelaaja ja taklaat, mutta et tappele, se olisi hiukan miinusmerkki ansioluetteloon.
– Olen kuitenkin ehdottomasti tämän nykyisen jääkiekon kannalla. Pelistä on tullut niin paljon vauhdikkaampaa. Kilot ja sentit ovat tulleet alas ja peli on paljon viihdyttävämpää. Silti, edelleen, kun pelataan täydellä sydämellä, välillä siellä menee vaijerit ristiin. Pitää myös muistaa, että siellä tehdään mitä tahansa oman joukkueen puolesta. Jos omaa jengiläistä taklataan tai joukkue ei ole hereillä pelissä, silloin sä yrität saada sen syttymään. Tällaista se on.
Sami Helenius keikkui SM-liigan jäähytilaston kärkisijoilla peliuransa aikana kaudesta toiseen. NHL:ssä elanto perustui niin ikään agitointiin, iskujen antamiseen ja ottamiseen. Pysyviä vaurioita uraa seuranneeseen elämään ei kuitenkaan jäänyt.
– Olen saanut olla terveenä. Luojan kiitos, Helenius huokaa.
– Yksi takahammas taisi jossain farmitappelussa lohjeta, mutta tikeillä ollaan selvitty. Mieli on kirkas.
Anssi Shemeikka työskentelee MTV Uutisissa urheilutoimittajana niin Tulosruudun kuin verkkouutistenkin puolella. Shemeikan työn alla on urheilu laaja-alaisesti – joukkuepallopeleihin painottuen. Shemeikkaa voi lähestyä sähköpostitse osoitteella anssi.shemeikka@mtv.fi.
