Tammikuu oli poikkeuksellisen lämmin – lämpötilat jopa useita asteita keskiarvoa korkeammalla

Tammikuun säätilastojen mukaan mennyt kuukausi oli Suomessa keskimääräistä lämpimämpi, sateisempi, vähälumisempi sekä pimeämpi.

Ilmatieteen laitoksen mukaan tammikuun keskilämpötilat olivat suuressa osassa maata 2–5 astetta vertailukauden 1991–2020 keskiarvoja korkeampia. Rovaniemellä tammikuu oli 1950-luvun lopusta alkaneen mittaushistorian lämpimin.

– Tämä on jatkumoa lauhansorttisille tammikuille ja talvikuukausille yleensä, sanoo Ilmatieteen laitoksen meteorologi Jari Tuovinen STT:lle.

Tammikuun keskilämpötila vaihteli lounaissaariston noin yhdestä plusasteesta Pohjois-Lapin noin kymmeneen pakkasasteeseen.

Tammikuun ylin lämpötila oli Vaasan lentoasemalla 25. tammikuuta mitattu 8,2 astetta. Alin lämpötila puolestaan mitattiin Muonion kirkonkylällä 7. tammikuuta, jossa mittarin lukemat painuivat 34,8 astetta pakkaselle.

Sademäärät noin kaksinkertaistuivat tavanomaisesta

Tammikuu oli myös tavanomaista sateisempi suurimmassa osassa maata. Etenkin länsirannikon tuntumassa sekä idässä sademäärät olivat paikoin poikkeuksellisen suuria. Tavallista vähemmän satoi vain Käsivarren Lapissa.

Eniten tammikuussa satoi Puolangalla Paljakan havaintoasemalla, jossa sademääräksi mitattiin 114,4 millimetriä.

– Puolangalla tyypillinen tammikuun sademäärä on 55 millimetriä, Tuovinen sanoo.

Tammikuussa yli sadan millimetrin sademäärä ylitettiin myös Espoon Nuuksion sekä Helsingin Kumpulan havaintoasemilla.

Tuovisen mukaan Nuuksio piti tilastossa kärkipaikkaa 30. päivään asti 107,9 millin sademäärällään. Sitten Puolanka kiri ohi 30. tammikuuta, jolloin Paljakan havaintoasemalla mitattiin suurin yksittäisen vuorokauden sademäärä, vajaat 18 millimetriä.

Sademäärät olivat yleisesti ottaen maan etelä- ja keskiosissa 40–70 prosenttia tavanomaista korkeampia, Tuovinen kertoo.

Vähiten tammikuussa satoi Inarissa Nellimin asemalla, vajaat 19 millimetriä.

"Kolme aurinkoista päivää jäi uupumaan"

Kuukauden päättyessä lunta ei ollut lainkaan Ahvenanmaalla, suuressa osassa Varsinais-Suomea eikä Uudenmaan rannikkovyöhykkeellä.

Tuovisen mukaan lumettomuus Ahvenanmaalla menee tilastoissa harvinaisen puolelle. Harvinaisella meteorologit tarkoittavat sitä, että sääilmiön esiintymistiheys on harvemmin kuin keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa.

– Lauhoja, vähälumisia talvia on jo ollut. Nyt tämä on noin kerran kymmenessä vuodessa tai harvemmin toistuva ilmiö, mutta ei enää niin äärevä kuin esimerkiksi kymmenen vuotta sitten, Tuovinen sanoo.

Tuovisen mukaan ei ole syytä pelätä, että tammikuun lopulla lumettomasta Ahvenanmaasta tulisi vielä jokavuotinen perinne.

– Ei vaadi mitään muuta kuin tavanomaisen tammikuun, niin pääkaupunkiseudulle ja Ahvenanmaalle saadaan lunta. Tavanomaisena kuukautena pääosa sateista on lunta. Nyt kuukausi oli kuitenkin keskimääräistä lämpimämpi. Silloin sateet tulevat suurelta osin räntänä tai vetenä etenkin etelässä ja lännessä.

Muualla maassa lumensyvyys vaihteli lännen noin 5–30 senttimetristä idän ja pohjoisen 40–90 senttimetriin. Eniten lunta oli Puolangan Paljakassa, jossa yllettiin 92 senttimetriin.

Maan etelä- ja keskiosassa lunta oli yleisesti noin 10–20 senttiä tavanomaista vähemmän, kun taas idässä ja pohjoisessa poikkeamat olivat lähempänä tavanomaista.

Tammikuu oli myös varsin pilvinen ja auringonpaistetunnit jäivät koko maassa tavanomaista pienemmäksi. Maan etelä- ja keskiosassa auringonpaistetunteja kertyi 10–30 tuntia ja pohjoisessa 5–20 tuntia.

– Etelässä noin kolme aurinkoista päivää jäi uupumaan tavanomaiseen tammikuun verrattuna, Tuovinen havainnollistaa.

Myrskyä mitattiin merialueilla neljänä päivänä, mikä on tyypillinen myrskypäivien määrä tammikuussa. Myrskylukemat painottuivat lounaisille merialueille sekä Perämerelle.