Päivityksessä on kymmenen yhteiskuvaa Teräsniskasta ja Lindholmista.
Suvi Teräsniskalta riipaisevia sanoja Olli Lindholmista: "Olen ikuisesti kiitollinen jokaisesta kerrasta, kun hän otti lavalla kädestä kiinni, puristi ja halasi niin lujaa, että se sattui"
– Pari päivää tässä on mennyt kuin jossain usvassa. Yksi tärkeimmistä ja rakkaimmista ystävistäni on poissa. Ollia ovat tässä viime päivät monet jo muistelleet näillä samoilla sanoilla, mutta toistan niitä vielä kerran. Hän oli lämmin, reilu, rehellinen ja seisoi aina omiensa takana. Hänellä oli suuri sydän ja avoin syli, Teräsniska kirjoittaa koskettavasti.
– Olen ikuisesti kiitollinen Ollille kaikista hetkistä, sanoista ja teoista, itkuista ja nauruista, ajomatkoista, hiihtoretkistä, kävelylenkeistä ja päikkäreistä. Jokaisesta kerrasta kun hän otti lavalla kädestä kiinni, puristi ja halasi niin lujaa, että se sattui.
Teräsniska ja Lindholm olivat pitkäaikaiset ystävät. He tutustuivat 13 vuotta sitten, jolloin Teräsniska vasta haaveili laulajan urasta. Teräsniska otti Lindholmiin yhteyttä ja pyysi päästä Yön taustalaulajaksi.
Lue Suvi Teräsniskan tänään julkaisema kirjoitus kokonaisuudessaan kuvan alla.
"Pari päivää tässä on mennyt kuin jossain usvassa. Mun yksi tärkeimmistä ja rakkaimmista ystävistä on poissa.
Ollia ovat tässä viime päivät monet jo muistelleet näillä samoilla sanoilla, mutta toistan niitä vielä kerran. Hän oli lämmin, reilu, rehellinen ja seisoi aina omiensa takana. Hänellä oli suuri sydän ja avoin syli.
Ollilla oli aina vastaus mun jokaiseen kysymykseen ja huoleen mitkä mielessä painoi. Viimeisimpänä on jäänyt mieleen pitkä puhelu, kun mä olin epäuskoinen ja en jälleen luottanut itseeni. Puhelun aikana Olli valoi muhun uskoa, että mulla on edessä pitkä ura ja saan olla ylpeä kaikista saavutuksistani: perheestä, kodista ja musiikista. Hän muistutti, että kenenkään ei tarvitse kadehtia eikä paheksua minua niin kauan kun mun elämä on tavallista ja rakastavaa, niin kauan kun kotona odottaa mun rakkaat ja mun elämää ei ohjaa skandaalit, maine tai raha.
Naurettiin yhdessä sille, että mun lapsille näyttää tarttuneen mun vahva luonne ja erityisesti hän toivoi että lapset osaisi aikanaan kanavoida ne oikeisiin asioihin äitinsä lailla.
Vaikka Olli oli lujaa tekoa ja halusi olla vahva mies loppuun asti, oli hän kuitenkin pohjimmiltaan herkkä ja empaattinen sekä surumielinen ihminen. Viimeisten vuosien vastoinkäymiset ottivat varmasti veronsa. Mä en läheskään aina osannut sanoa oikeita sanoja kun Ollilla oli vaikeaa, kuuntelin vain ja toivoin että paremmat päivät olisi vielä edessä.
Olli oli huojentunut kun pitkä piina oikeudessa oli takana, mutta tuomionsa hänkin oli saanut: mediassa ja ihmisten silmissä. Syntipukki tuntui olevan selvä, varsinkin kun hän pysyi usein vaiti, eikä julkisesti halunnut mustamaalata ketään ympärillään. Viimeisimmissä puheluissa hän kertoi kuitenkin olevansa nyt onnellinen ja uskoi vahvasti tulevaan. Suunnitelmia riitti ja elämässä oli kerrankin positiivinen vire.
Kuinka monet kerrat naurettiin myös sitä, miten mä sain omissa haastatteluissa kommentoida Ollin touhuja, milloin Idolsin aikaisia kommentteja, milloin Yö-potkuja. Olenpa joskus joutunut kommentoimaan, että onko meidän välillä ollut jotain romanttista. Ei tietenkään, mutta rakkautta oli ja se on laadultaan niin vahvaa, että onneksi edes kuolema ei vie sitä minulta pois.
Kerta toisensa jälkeen olen saanut myös kertoa tarinan siitä, kuinka minä aikanani eksyin Yön porukkaan. Pohjimmiltaan se perustui siihen, että Olli luotti muhun ja uskalsi ottaa kelkkaan mukaan täysin kokemattoman 17-vuotiaan tytön jolla oli vain palava halu laulaa.
Olen myös ymmärrettävästi näinä päivinä saanut lukuisia haastattelupyyntöjä koskien tapahtunutta, mutta olkoot tämä kirjoitus yhteinen vastaus kaikkiin niihin.
Olli taas oli aina kärkäs kommentoimaan jos istuin takahuoneessa lonkeropullo kädessä. Viimeisen kerran kimmastuin hänelle reilu vuosi sitten, huusin että mä täytän kohta 30 vuotta ja että ne hetket, kun tästä on mua tarvinnut ojentaa, olivat 10 vuotta sitten. Sit naurettiin päälle ja halattiin. Todellisuudessa musta tuntui hyvältä, että Olli jaksoi vielä moisesta marmattaa ja mulla on myös se fiilis että Olli tiesi olevansa turhaan huolestunut.
Olli Lindholm ja Suvi Teräsniska Iskelmä-gaalassa Tampereella vuonna 2011.All Over Press
Ihailin Ollia johtajana, vaikken kaikkia hänen ratkaisujaan aina täysin ymmärtänytkään. Olli oli kuitenkin aina omiensa puolella, kehui, kannusti ja toisaalta ripitti kun aihetta oli. Hänelle oli tärkeää että kiertueilla ja keikkareissuilla oli hyvät olosuhteet ja kaikilla hyvä olla. Toisinaan hän muistutti minua olemaan rohkeampi ja jämäkkäämpi esimies kuin mihin hän itse kykeni.
Sain olla mukana kolmella konserttikiertueella taustalaulajana ja siinä Pomarkun harjateräksen suojeluksessa oli turvallista kehittyä, kokeilla rajoja, hölmöillä ja onnistua.
Muistan kuinka erään Levin keikan jälkeen mua hävetti, kun isäni kävi avautumassa, kuinka hänen tyttöönsä ei sitten kajota tai hän kalauttaa hampaat irti. Mä olin vihainen, mutta Olli totesi tyynesti että ei kannata välittää, nuo sanat olivat vain todellista isän rakkautta ja sillä samalla rakkaudella hän kasvatti omia lapsiaan.
Olen ikuisesti kiitollinen Ollille kaikista hetkistä, sanoista ja teoista, itkuista ja nauruista, ajomatkoista, hiihtoretkistä, kävelylenkeistä ja päikkäreistä. Jokaisesta kerrasta kun hän otti lavalla kädestä kiinni, puristi ja halasi niin lujaa, että se sattui.
Jää hyvästi Olli, yksi elämäni pienistä suurista miehistä. Laulujen tavoin myös muistot jäävät elämään ja ne painan sisimpääni ja tarkastelen niitä aina, kun ikävä valtaa mielen.
