Susien aiheuttamat vahingot ovat lisääntyneet jälleen tänä syksynä eri puolilla maata. Susien määrän arviointiin haetaan tarkkuutta dna-näytteiden keräyksellä. Pääosin vapaaehtoisten voimin tapahtuva keräys laajeni tänä syksynä kaikkien tiedossa olevien susilaumojen reviireille.
Tunnin vanhat suden jäljet näkyvät tuoreella lumella metsätiellä.
– Ei ole ainakaan alfauros, että mahdollisesti tämän kesän pentu tai sitten jos laumassa kulkee mukana niitä niin sanottuja piikoja, niin olisiko sitten sellainen, arvelee tohmajärveläinen Seppo Holopainen.
Piika on edellisvuoden pentu, siis uusien pentujen lastenhoitaja. Tohmajärvellä näitä samankaltaisia susihavaintoja on tänä vuonna tehty runsaasti.
– Niitä on useampi lauma joka tapauksessa, että epäilisin, ettei ne kymmeneen sovi missään nimessä, Holopainen arvelee.
Dna:n avulla suden käyttäytymistä voidaan seurata
Susitutkimuksen kannalta tärkeitä ulosteesta otettavia dna-näytteitä kerätään helmikuun loppuun saakka nyt myös Itä-Suomen susireviireiltä.
– Jos on esimerkiksi neljä sutta, niin niistä pitäisi olla vähintään 12 näytettä, ellei ylikin, toteaa Suomen riistakeskuksen suunnittelija Pekka Uuksulainen.
Dna on kuin suden sormenjälki, sillä näytteestä yksilö voidaan tunnistaa, sen lajipuhtaus voidaan määrittää sekä selvittää sen saalistusta ja elintapoja. Useamman vuoden seuranta voi paljastaa myös muutokset käyttäytymisessä ja auttaa ennakoimaan vahinkoja.
Eniten paikallisia kiinnostaa se, tarkentuuko susien kanta-arvio dna-tutkimuksissa. Monet epäilevät, ettei se kuitenkaan muuta syvää vastakkainasettelua tutkijoiden ja paikallisten välillä.