Merja Kiviranta ei pelkää päämääriä. Triathlonin suomalainen ykkösurheilija tavoittelee olympiapaikkaa Pekingin olympiakisoihin 2008. Onnistuessaan Kiviranta, 27, tekisi lajihistoriaa ja palauttaisi triathlonin taas suomalaiselle urheilukartalle.
Triathlonin olympiamitaleista on kilpailtu toistaiseksi kaksissa kesäkisoissa, Sydneyssä 2000 ja Ateenassa 2004. Suomalaisia ei ollut mukana kummallakaan kerralla. Olympia-Ateenan karsintaraja oli sekä miehissä että naisissa maailmanlistan 50. parhaan kohdalla. Pääsy olympialaisten perusmatkoille (1,5 km uinti, 40 km pyöräily, 10 km juoksu) oli taattu listan 50 parhaalle.
Toisaalta kolmen urheilijan edustuskiintiö maata kohti väljensi kriteereitä tuntuvasti. Naisissa Ateenan olympiakisoihin selviytyi vielä maailmanlistan sijalta 126. - Rankingini on 136, joten kovin kaukana en olympiapaikasta käytännössä olisi, Kiviranta miettii.
Hän aikoo tehdä pelin selväksi Pekingin 2008 olympialaisiin mennessä niin, ettei jossitteluille jää sijaa. Kolmen ja puolen vuoden kuluttua olympialaisiin pääsevät varmasti maailmanlistan 60 parasta. - Alkavalla nelivuotiskaudella kaikki on tähdätty siihen, että perusmatkoilla kulkisi mahdollisimman lujaa. Yritän tehdä suomalaista triathlonhistoriaa niin, että paikka Pekingin starttiponttoonilla on selvä.
Kiuru näytti esimerkkiä
Suomella on triathlonperinteitä, mutta olympiakisoihin asti ne eivät ole auttaneet. Miehissä Magnus Lönnqvistin ja Pauli Kiurun sekä naisissa Ghita Jarlströmin ja Katarina Ebelingin parhaat vuodet osuivat 1980- ja 1990-luvuille. Tuolloin triathlonille vasta puuhattiin olympiakelpoisuutta. Sitten Kiurun, 1993 Havaijin Ironman-kilpailun (3,8 km, 180 km, 42,195 km) kakkosen, ei kukaan suomalainen ole ollut valmis satsaamaan lajiin yhtä paljon kuin Kiviranta.
Keskiviikkoaamuna Australiaan, Sydneyn lounaispuolelle Wollongongiin kolmen kuukauden harjoitusleirille lähtenyt Kiviranta harrastaa triathlonia ammatikseen, ainoana suomalaisena. Hänen 40000 euron suuruisesta vuosibudjetistaan merkittävä osa muodostuu yhteistyökumppanien tuesta. Esimerkiksi kilpapyörän hankinta- ja sen huoltokulut menevät varustetukijan piikkiin.